ALMAN Talvipäivät 25.-28.2.2010

Alman Talvipäivät pidettiin perinteiseen tapaan Rautavaaran Metsäkartanolla. Me selvisimme Hannan kanssa paikalle torstaina hieman ennen puolta yötä ja olimme siis menossa mukana heti alusta alkaen.

Perjantaina ajettiin 4MD-cupin toinen osakilpailu 2 x15km x 2, johon starttasi 8 muuttivaljakkoa ja 'nollakoirina' Kirsimarjan kuuden siperialaisen tiimi. Keli oli aivan mielettömän upea, pakkasta viitisen astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Olin lupautunut mukaan talkooporukkaan ja löysinkin itseni checkpoint-pisteeltä vastaanottamasta lämpimässä kelissä väsähtäneitä koiria. Jokunen tunti siellä metsässä sitten viivähtikin, mutta oli mukava kuulostella kuskien fiiliksiä toisen kierroksen alkaessa.
Olin itse varautunut osallistumaan viikonlopun aikana kuormanvetoon ja EHKÄ 3km hiihtoon, mutta perjantaina paikalle saapunut Marko pisti suunnitelmat uusiksi tarjottuaan ajettavakseni toista tiimiä lauantain 9km kisaan, jopa koirat oli valikoitu jo valmiiksi.. Kun oma kokemus rekikisoista rajoittuu tasan yhteen kisaan Jämillä vuonna 2007, olin melkoisen epäileväinen koko ajatuksen suhteen, mutta paikalle saapunut Ari osasi valita sanansa oikein ja pakkohan sitä oli tuohonkin hullutukseen sitten ryhtyä, varsinkin kun sain eteeni varsinaisen Dream Teamin eli Rompun, Nickin ja Antin.
Kävimme Markon kanssa ajamassa kisaradan harjoitusmielessä läpi perjantaina illansuussa ja alku oli sen verran tapahtumarikas, että jalkojen tärinä lakkasi vasta parin kilometrin ajon jälkeen. : ) Homma sujui kuitenkin loppujen lopuksi ihan siististi ja selvisimme takaisin autolle. Loppuilta kuluikin sitten saunoessa ja Leijonien toilailuja tuskastellessa. Vasta yöllä pääsimme kodalle makkaraa paistamaan ja maailmaa parantamaan. Loppuyö oli päivän kaikkeen tohinaan ja menoon ja meininkiin verrattuna oikein leppoisa ja rentouttava ja oli hyvä latautua seuraavan päivän koitokseen.

Lauantaina pitkämatkalaiset päästettiin uralle jo ysiltä ja meidän lyhytmatkalaisten urakka alkoi yhdeltätoista. Sain valjakon melkein karkaamaan ja reen nurin jo lähtölinjalla, joten alku oli kohtalaisen kaoottinen mutta kun pääsimme matkaan, meno tuntui oikein mukavalta. Yllätyksekseni uralla oli vielä toiselle kierroksellekin lähteneitä pitkämatkalaisia ja ensimmäisen muutaman kilometrin matkalla ohitin jo useita valjakoita. Muutama sata metriä ennen pitkän ja lyhyen uran erkanemiskohtaa totesin pettymyksekseni saaneeni kiinni usean valjakon letkan, joka taapersi ylämäkeen kävelyvauhtia. Ura oli kapea ja oma kunto sen verran arvoitus (suomeksi siis erittäin huono!), etten arvannut lähteä rynnimään nousuvoittoiselle ja pehmeälle välipätkälle muista ohi, vaan jäin ajelemaan muiden perään. Kolme minuuttia takana lähtenyt Markokin sai letkan nopeasti kiinni mutta kun pääsimme takaisin kovalle uralle, alkoi vimmattu ohitusrumba: ajoin ohi kaikista edelläni lähteneistä kahdeksasta valjakosta ja Marko tuli tiiminsä kanssa aina samassa rytäkässä perässä, joten ohituksiin kului ihan älyttömästi aikaa. Koirat olivat kuitenkin erinomaisessa kunnossa ja vaikka keli poikkeuksellisen lämmin olikin, ne jaksoivat vastata käskyihin yllättävän hyvin ja loput 800m ajoimme sitten oikeasti Markon kanssa kilpaa. (odotan aika kauhunsekaisin fiiliksin niitä kuvia, mitä ihmiset ottivat maaliin tullessa...) Voitin loppusuorataistelun mutta Marko siis voitti koko luokan ja itse tulin kohtalaisen hyväksi kakkoseksi ekassa Talvipäivien valjakkokisassani! Ei paha... Markolla voittajavaljakossa mukana pikkutiimiläiset Wicca, Tatu ja Awa.
Olin kohtalaisen sippi kisan jälkeen (en meinannut päästä kämpillä sängystä ylös kun joka paikka oli hellänä..) ja joten oli oikein mukava luovuttaa sohvakoirat Sisca ja Savu muiden ulkoilutettavaksi. Marko oli halukas testaamaan Siscan toimintaa suksien kanssa (sen kanssa ei siis ole koskaan hiihdetty) ja Kille lähti samaan 3km hiihtokisaan Savun kanssa. Hyvät hiihtäjät paikkasivat ansiokkaasti huonokuntoisia koiria ja lopputulos oli erinomainen: luokkavoitto Markolle & Siscalle ja kakkostila Killelle & Savulle. Anna vielä täydensi loistavan päivän sijoittuen kolmanneksi Alman kanssa. Minun neljän koiran osalta päivä oli siis tulosten puolesta aika huikea... : )

Illalla oli palkintojen jako ja arpajaiset ja sitten päästiin taas saunomaan. Loppuyö kuluikin sitten taas nuotiolla makkaraa syöden ja hirvenlihalla herkutellen. Rankka päivä vaati kuitenkin veronsa ja lähdimme kaikki ajoissa nukkumaan.

Sunnuntai olikin varsinainen maratonpäivä! 5h kuormanvetoa räntäsateessa.. Koirille tuli kisan aikana aivan liikaa vetoja, mutta sään muutokset ja kovat koirat yllättivät ja aina vaan jatkettiin. Osallistujia oli huimat 26 ja vaikka alkuun kahdessa paikassa vedettiinkin, toisen vetopaikan vettyminen pakotti yhdistämään ryhmät suunniteltua aiemmin. Lopputuloksena malliesimerkki Markon ja Nickin yhteistyön toimivuudesta, mieletön yli 850kg onnistunut veto, johon lastattiin taas jo ihmispainoa lisäksi kun muuten ei painot riittäneet. Marko veti koirinensa muutenkin kaikki urosten kärkisijat: Nicki siis ykkönen, Antti kakkonen ja Tatu kolmas. Narttujen puolella Yepa uusi viimevuotisen narttujen voiton mutta Romppu kiilasi kisan kakkoseksi ja kun vielä Savunkin suoritus riitti kolmossijaan, sunnuntainkin saldo oli erinomainen. Wiccakin veti hyvin ja Sisca kävi toilailemassa radalla ihan muuten vaan mutta hyville sijoituksille niillä ei ollut todellakaan asiaa. 

Mielettömän mukava viikonloppu! Isot kiitokset Markolle hyvin treenattujen koirien lainasta ja mahdollisuudesta osallistua pitkästä aikaa kunnon kisaan. Kiitos kaikille kisojen järjestelyihin osallistuneille (erityisesti Marja-Liisalle ja Marille, jotka organisoivat kisatoiminnot kaikkina kolmena päivänä!) ja Kiitos seurasta kaikille mukaville kanssakilpailijoille ja muutenkin mukana olleille ja Hannalle kyydistä ja matkaseurasta! Ensi vuonna uudestaan!!

ps. Jos jonkun kamerasta löytyy kuvia minun tai Markon valjakosta, Markon ja Killen hiihdosta tai sunnuntain kuormanvedosta omien koirieni osalta, ottaisin niitä kiitollisena vastaan!