Kevät 2009

Talviaikaan on yhden koiran kanssa vedättäminen aika vähissä, jos ei hiihtäminen luonnistu; joutaa valjaatkin kissalle leluksi. Useammalla voikin sitten puuhata vaikka mitä.. (Tämä luppakorvatiimin kuva löytyi pikkukameran kätköistä ja se on otettu vajaa viikko SOCn jälkeen kun Nappi oli ensimmäistä kertaa mukana valjakossa.)

   

Harjoittelun myötä hiihtäminen alkoi pikkuhiljaa sujua ja hankikannon aikaan suksille oli päästävä yhä useammin. Savusta paljastui yllättävä ja arvokas ominaisuus: kisatiimistä ulos lentänyt tuurivetäjä onkin loistava avoimen kentän johtaja! Se poikkeaa käskystä pois uralta ja säilyttää erehtymättömästi suunnan koskemattomassa hangessa. Loistava hiihtokaveri, kysykää vaikka Kiiralta! Vauhti ei tosin päätä huimaa.. : ) Aika monta auringonlaskua tuli ihasteltua sukset jalassa.

   

Savun urakoidessa vetopuuhissa, totaalilevossa oleva Sisca sai toisenlaisia komennuksia. Maaliskuun lopulla se pääsi mukaan Jyllissä olevalle Korsulle Virven työkavereiden eli Veeran, Annen, Saijan, Johannan, Helenan ja Jussin seuraksi. Paikka on upea, ruoka erinomaista ja hyvällä porukalla päivä vierähti hetkessä. Valitettavasti Siscan oli tyytyminen ulkoruokintaan... Pitkin kevättä ajoittain vaivannut ontuminen oli parin viikon huilaamisen jälkeen ohi mutta..

   

.. Vain muutamaa päivää myöhemmin reppukoira oli yllättäen ihan kolmijalkainen.. Kevään upein päivä, edessä Siikanevan metsäreitti ja nuotiopaikat.. olisi ollut sääli kääntyä heti autolta takaisin. Ei muuta kuin notskipuut omaan kainaloon ja menoksi; reittisuunnitelma tosin meni uusiksi ja muutaman kilometrin päässä oleva näköalapaikan laavu vaihtui lähisaaren hieman vaatimattomampaan nuotiopaikkaan. Tulet kuitenkin syttyivät ongelmitta, eväät olivat hyviä ja kamerastakin löytyi uusia ominaisuuksia, joten mikäs siellä auringonpaisteessa ja omassa rauhassa istuskellessa...

   

   

Upea keli ja suolla mutkitteleva moottorikelkkaura olisi houkutellut muuhunkin toimintaan kuin makkaranpaistoon. Olisipa tullut edes sukset mukaan..

Vaikka Siscan tassuja on tutkittu monet kerrat ontumisen syyn selvittämiseksi, sieltä ei ole löytynyt mitään ja ongelman uskottiin olevan nilkassa tai muualla näkymättömissä. Vaivan vain pahentuessa rauhallisesta menosta huolimatta asiaa oli pakko alkaa tutkia tarkemmin. Tassunpohjan karvojen klippaaminen paljasti anturoiden välistä jotain ylimääräistä, jota eläinlääkärikään ei pystynyt diagnosoimaan. Torstaina ollaan asian suhteen viisaampia kun Sisca palaa lekurin pöydälle ja patti poistetaan. Toivottavasti pääsemme säikähdyksellä... 

   

13.4.2009

Sisca sai ekalla ell käynnillä antibioottikuurin, jolla yritettiin hieman rauhoitella tassunpohjan punoitusta. Patin ulkonäkö olikin muuttunut muutamassa päivässä ja sen pintakerros oli hapertunut. Ell antoi mahdollisuuden valita, että annetaanko patin toistaiseksi olla ja seurataan tilannetta vai poistetaanko se suunnitelmien mukaan. Paras arvaus patin selitykseksi oli papillooma-viruksen aiheuttama syylä ja koska se näytti vaihtavan muotoaan hieman turhankin tiuhaan, sen seuraavaa liikettä oli vaikea ennustaa. Ell kertoi poiston olevan tässä kohdassa aika helppo toimenpide ja tassunpohjan paranemisen pitäisi sujua ongelmitta mutta jos ihomuutos leviäisi polkuanturaan, paraneminen olisi huomattavasti hankalampaa. Juuri leviämisen ehkäisemiseksi patti päätettiin pienen harkinnan jälkeen poistaa. Kännykän kuva on vähän epäselvä, mutta kyllä siitäkin näkyy, ettei patti ollut iso, mutta aika hankalassa paikassa. Operaatio sujui suunnitellusti ja patti lähti patologin ihmeteltäväksi.
Welholla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa mutta senkin edestä itseluottamusta ja sen ja koirien yhteiselo on ollut aika takkuista mutta umpiunessa olevaa Siscaa sen uskalsi päästää katsomaan. Aika tiiviisti Welho ja Jasu sitä illan sitten vahtivatkin.. 
Tassunpohjassa on 5 tikkiä ja kaljuksi ajetussa käpälässä haava näyttää aika isolta mutta Sanna teki siistiä jälkeä. 

            

Etukäteen ajatus tikkitassuisesta koirasta kevään kurakeleillä tuntui aika epätoivoiselta mutta käpälä on suojattu ulkoilujen ajaksi tukevalla tossulla ja vaikka koirasta aina ihan kolmijalkainen heti tossunlaiton jälkeen tuleekin, se liikkuu sen kanssa ulkona ihan ongelmitta. Ell antoi mukaan 5 pvän kipulääkkeet, mutta jo operaatiota seuraavana päivänä koira karkasi pihasta ja sinkoili pitkin metsiä niin että alkoi jo hirvittää, miten tikit menon kestävät. Kipulääkkeiden anto loppui siihen.. Nyt onkin sitten ulkoiltu tiukasti käskyn alla ja väliajat Sisca on "joutunut" olemaan sisällä. Sopeutuminen sisäkoiraksi on sujunut erittäin nopeasti ja koira ei mene lähellekään koiratarhoja, ettei kukaan vaan vahingossakaan muistaisi sen oikeasti kuuluvan sinne...

            

Tikkienpoisto ja "lopputarkastus" on 20. päivä, joten ainakin siihen asti otetaan ihan rauhallisesti ja yritetään saada kissat ja koirat sopimaan samojen seinien sisään...