ALMAn Talvipäivät Rautavaaralla 6.-8.3.2009

Kyllä sitä taas oli odotettukin; nimittäin ALMAn Talvipäiväviikonloppua Rautavaaran Metsäkartanolla. Vapaat oli sovittu niin, että pääsimme matkaan jo torstaina ja perjantaina oltiinkin täydessä vauhdissa heti aamusta. Teemu kävi juoksuttamassa luppakorvat valmiilla 6km hiihtouralla käytyään ensin ihmettelemässä sen kunnioitusta herättäviä mäkiä suksien kanssa ja minä kävin laskemassa pulkkamäkeä lasten seurana. Jokke ja Marko kävivät merkkamaassa sillä välin radat ja jo ajajienkokouksessa tuntui siltä siltä, että päivä olisi pitkällä vaikka kello oli vasta 11.. Korhosen Anne selitti yleiset asiat, Marko piti rataselostuksen ja kilpailijat kuuntelivat tarkkaavaisina.  

            

Marko jätti tällä kertaa pidemmän matkan kisan väliin ja näin perjantai oli koirillekin lähes vapaapäivä. Sisca olisi aamulla ollut hyvinkin innokas lähtemään matkaan, Wiccaa koko touhu hieman arvelutti ja Romppu oli tapansa mukaan pystypäin valmis haasteisiin..

            

Metsähallitus oli käynyt taas möyrimässä lähimetsissä sillä seurauksella, että muutaman viikon takaisista SOCn urista ei ollut ajettavassa kunnossa kuin 13km ja 24km urat ja niitäkin piti hieman soveltaa. Ongelmana oli n. 1,5km kohtaamispätkä, joka ajettiin samaa uraa ja tämä aiheutti hieman aikataulusäätöä kaikille viikonlopun matkoille. Perjantaina 4k-luokka starttasi tuolle oletetulle 24km matkalle Pian siperialaisvaljakon johdolla.  

                                      

Malamuuttivaljakoista ensimmäisenä uralle pääsi Marianne, jonka koirat eivät oikein olleet innokkaita lähtemään matkaan, vaan ne päättivät puikata ulos radalta heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Mikko lähti 3min Mariannen perään ja sai houkuteltua kimpassa tottumaan juosseet junioritkin mukaansa oikealle uralle.

            

Mikon ja Mariannen perään lähtivät Pekka ja Yepa & Hino, joilla oli vanhassa muistissa vielä SOCn aikainen rata ja koirat suuntasivat päättäväisesti ensimmäisestä mutkasta vasemmalle. Kuvaajiakin piti käydä vielä moikkaamassa mutta vauhdilla Pekka sai valjakkonsa oikeaan suuntaan.

            

Kirsimarja oli viimein saanut malamuuttikyydistä tarpeekseen ja pihaan kertyi talven aikana valjakollinen siperialaisia. Porukka näytti toimivan hyvin yhteen ja Kirsimarja pääsi tyylikkäästi matkaan.
Hautalan Jouni ja Jokke lähtivät radalle viimeisinä edellä menijöitä jahtaamaan.

            

Maaliintulijoita odotellessa jokainen kulutti aikaansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Rautavaaran hyvät mäet vetivät puoleensa lapsia (ja lapsenmielisiä..) ja pulkat ja liukurit olivat kovassa käytössä. Mertalan veljekset kävivät vetämässä myös pienen hiihtokisan kaikenlaisten muiden urheilullisten puuhien lomassa..

             

Maaliin ennätti ensimmäisenä Pia, joka oli ajanut reitillä harhaan. Vähän epäselväksi jäi, kuinka pitkän matkan valjakko lopulta oli metsässä seikkaillut, mutta aika ainakin oli erinomainen. Oikealla uralla pysyneet Kirsimarja ja Mikko selvisivät perille n. 15 minuutin aikaerolla. Mikolle siis muuttien nopein aika 2:05:23. Mikon GPS-seuranta paljasti myös totuuden urasta: alkumatkan mutkittelu toi rataan reilun kilometrin lisää mittaa ja todellinen pituus oli 25,2km.

            

Mariannekin oli saanut valjakon toimimaan alkuhankaluuksien jälkeen ja tuli maaliin noin 15min Mikolle hävinneenä. Jokke ja Pituk, Sikku & Jyry ennättivät malamuuttien kolmansiksi mutta vain täpärästi Pekkaa voittaen (ei kuvaa). Jouni selvisi maaliin ajalla 2:53:25

            

Niin oli perjantain viralliset kisailut kisailtu. Hyvä, valaistu latuverkosto ja mukava keli houkuttelivat useat juoksuttamaan koiriaan vielä virallisen ohjelman ulkopuolellakin sekä suksien että muiden kulkupelien kanssa. Illemmalla oli mahdollisuus mennä saunaan ja viettää aikaa hyvässä seurassa joko sisällä tai ALMAn leireille tyypilliseen tapaan ulkona nuotiolla. Aika monen ilta venähti pitkälle aamuyöhön...

Lauantaiaamuna virallinen ohjelma alkoi leirin avauksella klo 10. Paljon ehti kuitenkin tapahtua jo ennen sitäkin. Saarelan Anna oli lupautunut juoksuttamaan Wiccaa iltapäivän hiihtokisassa ja kaksikko kävi ottamassa tuntumaa rataan ja toisiinsa heti aamutuimaan. Myös Teemu käytti tilaisuutta hyväkseen ja ajoi 6km+3km luppakorvilla ennen virallisten luokkien alkua. Kaksipäiväisen kisansa edellisenä päivänä aloittaneiden 4k-luokkalaisten oli alunperin tarkoitus startata matkaan vasta klo 11, mutta uran vastakkaintulo-ongelman vuoksi heidät lähetettiin matkaan tuntia aikaisemmin, jotta seuraavat luokat saataisiin alkamaan ajoissa. Osa porukasta oli siis leirinavauksen aikaan saattelemassa valjakoita matkaan, mutta yhdistyksen pj Tero toivotti kaikki paikalle ennättäneet tervetulleiksi leirille ja leiritoimikunta kertoi päivän ohjelmasta.

            

Aamu jatkui ajajienkokouksella. Päivän ohjelmassa oli 2k-luokan 13km yksipäiväinen kisa ja hiihtoluokat 6km ja 3km. Kisakansliaa pyörittivät Marja-Liisa ja Anne ja virallisena onnettarena toimi Mika.
Aamupäivän mittaan pilvipouta vaihtui upeaan auringonpaisteeseen, joten mikä olisi voinut olla parempi tapa viettää viikonloppua...

            

Kirsimarja selvisi ensimmäisenä pitkämatkalaisena radalta ja kertoi lenkin sujuneen erinomaisesti. Loppuaika oli samaa tasoa kuin edellisenä päivänä eli 1:52:17. Mikko ja Marianne ajoivat lauantaina liki kymmenen minuuttia perjantaita nopeammin ja sijoittuivat malamuuttien sijoille 1. ja 2. Jokke sai vedettyä vähän enemmän kaulaa Pekkaan lauantain osuudella ja oli lopullisissa tuloksissa 3. Pekka ajoi neljänneksi ja Jouni oli viides.

            

2k-luokan oli tarkoitus startata matkaan n. klo 13 kunhan pitkänmatkalaiset saatiin radalta ensin pois. Romppu ja Sisca lähtivät Markon kanssa matkaan kolmansina ja heitä matkaan avustaessa ja tulevaan hiihtokoitokseen valmistautuvaa Wiccaa psyykatessa kaikki loput 4k-luokkalaiset ja kaikki 2k-startit jäivät kuvaamatta.
Seuraavana tositoimiin pääsivät 6km hiihtäjät, jotka lähtivät radalle heti 2k-luokan jälkeen. Mika ja Nukka tekivät parhaansa mutta Nikmon Mika ja kasvattimme Peppi (SnowHow Spicy Rosey) olivat nopeampia. Anna ja Wicca etenivät myös hyvin mutta vauhti ei aivan riittänyt voittoon.

            

Tuossa kohtaa päivää tapahtui paljon yhtä aikaa. Romppu & Sisca ja Marko oli kuitenkin pakko odottaa pois uralta ennen kuin maltoin lähteä lastenkisaan avustajaksi. Kun tunti Markon lähdöstä oli kulunut, alkoi epätoivo jo vallata mieltä.. miten 13km matka voi kestää niiltä noin kauan?? Tulivathan he lopulta ajassa 1:02:47 ja ajan kulumiseenkin löytyi hyvä selitys: 13km oli ylimääräisten mutkien takia venähtänyt 16,15kmk:si.
Mitä isot edellä sitä pienet perässä eli päivän odotetuin hetki koitti viimeinkin ja lastenkisassa nähtiin paljon upeita suorituksia. Meiltä reen eteen pääsi Geena, jolle yksin juokseminen ei yleensä ole ollut ongelma mutta nyt jostain syystä matkanteko oli melkoisen mutkittelevaa.. Hyvin sekä Jaro että Kiira kuitenkin selvisivät maaliin.

            

Kun lapset ja 2k-luokka oli saatu pois radalta, alkoi päivän viimeisen luokan, 3km hiihdon, pyöritys. Koska matka oli noinkin lyhyt ja radalla oli pitkä pätkä yhteistä uraa, kilpailijat lähetettiin matkaan kolmen hiihtäjän erissä. Sain arvonnassa luokan kakkoslähtöpaikan ja pääsin siis Savun kanssa ensimmäisessä erässä matkaan. 10 vuoden hiihtotauko ja meikäläisen ihka ensimmäinen Talvipäivien kisa.. ei ihme, että hieman jännitti! Suoritusta oli onneksi todistamassa aika harvalukuinen joukko.. ; ) Kiitos J-P:lle handlausavusta!
Radalla nähtiin monia junnukoiria, joilla ei ollut kokemusta suksista mutta kaikki selvisivät kuitenkin ilman perässä vetämistä maaliin.

Pitkä päivä pihalla, ruokaa ja lämpöiseen luentosaliin istumaan.. Jengi oli aika vaisua kunnes kahvitarjoilu alkoi.

                           

Kahvitarjoilun jälkeen aloitettiin päivän kisojen palkintojenjako. Kiira ja Jaro sijoittuivat lastenkisassa jonnekin kymmenen nurkille ja saivat mukavat palkinnot.

                                      

3km hiihdon ensimmäinen ja toinen sija menivät Mikoille (Hamari 1., Nikmo 2.) mutta omaksi ja monen muun yllätyksesi Savun ja minun vauhti riitti kisan kolmossijaan! Teemu & Talut (Cahppes Knight Of Naxxar om. Anne Korhonen) jäivät samassa luokassa viidensiksi. Kun vielä Anna (& Wicca) kävi pokkaamassa 6km hiihdon kolmannen ja Marko (& Romppu & Sisca) 2k-luokan ensimmäisen palkinnon, ei voinut olla kuin tyytyväinen Team Snowhow-koirien päivän saavutuksiin!! Kiitos Anna ja Marko!

            

Palkintojen jaon jälkeen ilta jatkui virallisemmin yhdistyksen vuosikokouksen merkeissä. Korhosen Annesta tehtiin uusi puheenjohtaja ja Härkösen Raijakin saatiin monen vuoden jälkeen taas remmiin mukaan. Vuosikokouksen päätteeksi palkittiin vuoden menestyneimmät koirat ja Paras Rekikoira 2008-kiertopalkinnon ja kisan ykköstilan sai SnowHow Smoky Ronya eli meidän Romppu. Palkinto matkasi pienen väännön jälkeen sinne minne se kuuluukin eli Vesterisen Markon palkintokaappiin WSAn MM-kultakäpälän ja monen muun mukavan muiston seuraan...

Vaikka kokouksen jälkeen suoritettiin vielä arpajaispalkintojen arvonta, saunaan oli pakko päästä. Monen monta enkeliä ilmestyi saunan nurkalle vaikka pakkasta oli liki kymmenen astetta..
Saunan jälkeen moni löysi taas tiensä laavulle nuotion loimuun ja maailmaa tuli parannettua pitkälle yöhön..

Sunnuntain ohjelma alkoi jo yhdeksältä koirien punnituksella ja kuormanvetokisa pääsi alkamaan pian kymmenen jälkeen kun molemmat vetopaikat saatiin valmiiksi. Porukka oli jaettu kahteen ryhmään jotta kisa etenisi aikaisempia vuosia nopeammin ja ryhmien jäsenet ja vetopaikat oli arvottu. Ryhmät päätettiin yhdistää 400kg karsintavedon jälkeen ja kilpailu jatkui uudella vetoalustalla siitä eteenpäin.
Team SnowHow'n koiria oli mukana 3 eli Markon ohjauksessa vetäneet Romppu ja Wicca ja minun käskyn alla toiminut Savu. Onnetar oli ollut puolellani ja olimme kaikki samassa ryhmässä; olisi ollut todella kurja joutua niemen toiselle puolelle jännittämään Wican ja Rompun suorituksia. Aloituspainot sujuivat kaikilta hyvin ja homma eteni muutenkin hyvää vauhtia. Wicalla kokemattomuus näkyi selvimmin ja se alkoi painojen noustessa esittää melkoisia voltteja sotkeutuen valjaisiin. 250kg se vielä sai liikkeelle volttitekniikallakin ja tulokseksi tuli 9,26 x omapaino (27kg) ja kisan 10. sija.

                           

Romppu alkoi pian aloituspainon jälkeen haahuilla edes takaisin radalla mutta selviytyi kuitenkin joka vedolla vaaditun ajan puitteissa yli maalilinjan. Karsintarajana ollut 400kg vaati jo voimia mutta kohtalaisesti sekin liikkui. Savu veti tasatahtia tyttärensä perässä eikä tietysti voinut jäädä huonommaksi. Reunanauhoja sekin kävi välillä ihmettelemässä mutta kyllä karsintaraja ylittyi suht' helposti kunhan se vaan pääsi vauhtiin.
"Marjamaan" ryhmästä jatkoon pääsivät Rompun ja Savun lisäksi narttu Yepa (Neatut Ongomiark) ja urokset Sälli (Usvalehto Stiku) ja Nicki (Quinault's Blue Wings). Toisella vetopaikalla homma eteni hieman hitaammin ja ryhmien yhdistyessä pääsimme näkemään sieltäkin muutaman vedon. Ryhmästä vain yksi koira, Kobuk (Vuodkulla Kobuk), selvitti karsintarajan.
Sitten alkoi taktiikkapeli vaan eipä siitä paljon apua ollut kun 450kg oli Rompulle ja Savulle yksinkertaisesti liikaa.. Se oli liikaa myös Sällille ja Kobukille mutta Marja-Liisan ohjauksessa ollut "musta hevonen" (tai siis koira..) Yepa kävi nykäisemässä kuorman lähes näytösluontoisesti. Markon oli pakko nostaa painoja korkeamman kertoimen saamiseksi ja Nicki saikin 500kg liikkeelle ja maaliviivan yli. Tuo oli sitten jo Yepallekin liikaa reen pudottua koiran itsensä kaivamaan kuoppaan. Kerroin oli silti edelleen Yepan puolella ja Markon oli pakko lastauttaa rekeen liki 600 kg jotta Nicki olisi selviytynyt voittajaksi. Kovasti oli yritystä niin koiralla kuin ohjaajallakin kun molemmat tosipaikan eteen joutuivat mutta pehmeä rata ja siihen muodostuneet montut tekivät tehtävän mahdottomaksi...

               

Niin vain saatiin uusi voittaja kuormanvetokisaan monen vuoden jälkeen. Lämpimät onnittelut Marja-Liisalle ja Pekalle Yepan upeasta suorituksesta 13,64 x op! Ihan huonosti ei mennyt meilläkään; Savu sijoittui kokonaiskisassa toiseksi kertoimella 13,33 x op ja Romppu oli kolmas kertoimella 12,90!!!
Nicki oli lopulta kisan paras uros ja kokonaiskisan neljäs kertoimella 12,20.

Kotiin lähtö oli yhtä haikeaa kuin aina ennenkin.. Jospa jo ensivuonna viipyisimme Talvipäivillä koko viikon..? Kiitos kaikille järjestelyistä vastanneille ja mukana olleille! Ja onnittelut kaikille kisoissa itsensä ylittäneille lopputuloksesta riippumatta!!

                                                              Tapahtumia-sivulle