Alkutalven tapahtumia ja Jongunverran ajot 2009

Joulu oli valkoinen ja Teemu pääsi ajamaan tämän talven ekat rekitreenit Toivakassa kohtalaisissa olosuhteissa SiSuVan leirillä heti joulun pyhien jälkeen. Kunnon treenimaastoja lähdettiin jahtaamaan loppiaisena myös Sisättöön Kirsimarjan ja Arin maisemiin, mutta Teemun keuhkokuume muutti suunnitelmia sen verran, että Teemu jäi kotiin ja luppakorvatreenit muuttuivat aika tragikoomisiksi malamuutti-jämtti-sippe-treeneiksi.. Kahden mönkijän, 3 malamuutin, kahden jämtin, yhden siperialaisen ja kolmen kuskin voimin ajoimme pimenevässä metsässä melkoisessa lumituiskussa lenkin, jonka aikana ei aina tiennyt itkeäkö vai nauraa.. Savu oli veljensä Poken ja jämtti-poika Mörrin mielestä vastustamaton ja poikien sulassa sovussa tekemät lähentely-yritykset saivat Savun alkuun lähes tolaltaan. Erilaisten käsikoira-viritelmien ja melkoisen kirosanaryöpyn voimin selvisimme kuitenkin takaisin metsästysmajalle ja nuotion loimussa makkaraa syöden ajolenkki alkoi saada jo hieman huvittaviakin piirteitä. Malamuutteja ei liiemmin päässyt kehumaan mutta Mörri oli erittäin positiivinen yllätys.
Reissu aiheutti vielä lisää verenpaineen nousua, kun lumisade, huono näkyvyys ja vieraat maisemat nostivat kotimatkalla lähes kirjaimellisesti tien pystyyn.. Ari kyllä varoitteli, että reitilleni osuu yksi paha mäki, mutta tajusin olevani juurikin siinä mäessä vasta silloin, kun Astra peräkärryineen jumahti keskelle tietä muutaman metrin päähän mäen laesta. Siinä sitä sitten oltiin yksin pimeässä ja keskellä ei-mitään.. Onneksi Ari ja Kirsimarja tulivat apuun. Suuret kiitokset Kirsimarjalle ja Arille koirien lainasta, treeniseurasta ja pelastustoimista! 

Talven ensimmäiset kisat järjestettiin Toivakassa samalla uralla, jossa Teemu oli käynyt treenaamassa muutamaa viikkoa aiemmin. Teemu vei siellä 4S-luokan voiton tiukan sekuntitaiston jälkeen. Seniorit oli jätetty tarkoituksella kotiin ja valjakossa juoksivat Powerline-kasvatit Late, Olkku, Oiva ja Qeppi. Kuvia ei tuolta valitettavasti saatu otettua.

Hienon alun jälkeen treenimaastot muuttuivat luistinradaksi yhdessä yössä. Koirat joutuivat loukkaantumisten välttämiseksi pakkolomalle kisojen kannalta pahimpaan aikaan ja Teemu oli melkein valmis heittämään pyyhkeen kehään. Loppuviikon soittorinki paljasti, että Anjalankoskelta saattaisi löytyä hieman pitävämpää tassunsijaa ja suuntasimme viikonlopuksi Lehtomäkien vieraiksi. Maisemat olivat melko syksyisiä mutta treenit tuli ajettua ja vietimme mukavan illan saunoen ja herkkuja syöden. Lämpimät kiitokset V-P:lle ja Katille vieraanvaraisuudesta!

                                   

Seuraava viikonloppu kuluikin sitten Jongunverran ajoissa Lieksassa. Perjantaina ajokeli oli melkoisen onneton lumisateen takia ja oli helpotus päästä perille ennen pimeän tuloa. Osa kisaan ilmoittautuneista kuskeista oli majoittunut Erästelyyn ja osa kilpailukeskuksena toimivalle Lomapirtille ja ajajienkokouksiakin oli kaksi, ettei kuskien tarvinnut illalla suotta siirtyillä paikasta toiseen. Koska suuri osa tutuista yöpyi Erästelyssä ja me Lomapirtin kisavarikolla, meidän ilta kului lähinnä aikaa tappaen. Kerrankin selvisimme ajoissa nukkumaan.

Aamu-kahdeksalta varikkoalue oli vielä tyhjä, mutta pian auringon noustua järjestäjät jatkoivat illalla kesken jääneitä projektejaan (puussa lähtövaatteen kera tuomariharjoittelijana toiminut Mäkiahon Timo) ja kuskejakin alkoi ilmestyä paikalle. Malamuuttivaljakoita oli ilmoittautunut mukaan peräti 13 ja oli kiva tavata tuttuja taas pitkästä aikaa. Vaikka kaikki kisasivatkin enemmän ja vähemmän tosissaan, apua sai aina kun sitä tajusi pyytää. Teroa jalasten voitelussa ohjeistamassa Ville ja Marko.

            

Uralle päästettiin ensimmäisenä 4S-luokka ja kilpailun järjestäjä oli arponut lähtönumerot SOC:n luokkajaon mukaisesti niin että nopeammat pääsisivät hitaampien alta pois. Teemu starttasi matkaan seitsemäntenä johtajina vanha konkari Powerline Elmo ja hyvin eleettömästi ja varmasti toimiva Powerline Olkku ja pyöräkoirina aina yhtä kuumana käyvä Powerline Late ja viilipyttymäinen Powerline Oiva. Omia kuvia ei Teemun lähdöstä sattuneesta syystä ole, mutta Marja-Liisan upeita otoksia olisi tässä:

                              (kuvat: M-L Kiuru)

Teemu arveli 8,2km reissun kestävän noin 16min ja se pakotti meikäläisenkin kameran kanssa ajoissa maalialueelle. Tämän takia valitettavan iso osa malamuuttien lähdöistä jäi kuvaamatta. Lähtöä odottelemassa olleet Marianne, Ninni ja Anne tallentuivat kuitenkin kameraan..

            

V-P oli ykkösvaljakollaan lauantain toiseksi nopein häviten pohja-ajan ajaneelle Teemulle vain 21 sekuntia.  Teemun 16 minuutin aika-arvio piti hyvin paikkansa: lauantain aika oli 15:58..

                        V-P         Teemu

Kun kiireisemmät olivat selvinneet uralta, alkoivat malamuutitkin saapua maaliin. Viimeiset reilut 2km ura kulki jäällä ja valjakoiden etenemistä pystyi seuraamaan jo melko kaukaa. Ensimmäisenä maaliin ennätti 4 min edellä menneitä kiinni ottanut ja malamuuttien ykköseksi ajalla 30:00 ajanut Tero (Peppi & Sepe). Myös Anne (Laikku & Antti) oli ajanut hyvin ja saapui maaliin malamuuttien neljänneksi nopeimmalla ajalla. Kille (Kaiku & Sälli) sai loppumatkasta peräänsä ainoalla 4-malamuutin valjakolla ajaneen Mariannen (ainakin Cosmos, muista ei valitettavasti ole tietoa). Killen vauhti riitti lauantaina muuttien toiseen sijaan ja Marianne oli viides.

               

Maalialue oli rannan tuntumassa mutta itse maali oli melko huomaamaton ja monet kuskeista kyselivätkin, että joko ollaan perillä. Killen ja Mariannen jälkeen maaliin selvisivät kuudenneksi nopeimman ajan ajanut Ninni (Tara& Aapo) ja kolmanneksi 3-koiran valjakolla tiukasti kirinyt Ville (Alma & Repe & Kiibu).

              

Pekka lähti riskillä matkaan paastoa pitäneen Hinon ja juoksun jälkimainingeissä vielä olevan Yepan kanssa mutta matka oli mennyt hyvin. Tuloksena lauantain muuttien seitsemänneksi nopein aika. Mika sinnitteli Tanjan ja Rompen kyydissä mahataudista ja kuumeesta huolimatta kahdeksannelle sijalle. Muuteista kuvaamatta jäi Harri, joka ajoi ns. kakkoslähdössä luokkavaihdoksesta johtuen. Kakkoslähtöläisistä kuvaan ei ehtinyt kuin Mäkiahon Antin kakkosvaljakko, joka oli päivän kokonaiskisan seitsemänneksi nopein ajalla 19:15.

             

Pikkuluokan jälkeen rysäytettiin sitten kerralla kunnon valjakkokokoihin, kun avoimet lähtivät omalle taipaleelleen 2 x 40km. Jos ei ole innosta riekkuvien luppakorvienkaan handlaaminen aina ihan yksinkertaista niin omat ongelmansa on tuollaisen 10-14 koiraa käsittävän "junankin" matkaan saattamisessa.. Varikolla Romppu ja Sisca odottelivat omaa vuoroaan hieman hämmentyneen oloisina..

             

.. Ja lähtötohinassa vielä korjailtiin tossuja. Viime hetkellä kaikki oli valmista ja Marko lähti matkaan Siscan, Rompun, Wican ja Nickin kanssa sellaisella vauhdilla, että kiireellä korjailtu tossukin jäi heti ensimmäiseen kurviin.. Marja-Liisa oli kameroineen taas oikeassa paikassa oikeaan aikaan:

                                (Kuvat: M-L Kiuru)

Mikon koiratkin olivat innolla lähdössä matkaan ja Mikko lähti tavoittelemaan Markon 2 minuutin etumatkaa kuuden muutin (Kodiak, Kobuk, Sitka sekä muutama muu...) voimin.

                              

Olin jo edellisenä iltana laatinut suunnitelman lähteä kuvaamaan kuskeja radan varteen ja reittikarttaa tutkimalla sopiva paikka näytti olevan muutaman kilometrin päässä, missä kaksi uran eri kohtaa sivuuttivat toisensa. Kilpailun järjestäjä varoitteli, ettei tietä ole aurattu ihan suunnittelemalleni paikalle asti, mutta ei 10-15cm lumikerros kuulostanut ollenkaan pahalta. Aamupäivällä puhuin itselleni lainaksi potkukelkan ja Markon ja Mikon lähdettyä matkaan suuntasin kohti kuvauspaikkaa. Jo ensimmäisillä metreillä olin valmis nakkaamaan kelkan hankeen; se ei luistanut vähääkään edes itsekseen alamäessä.. Monta kertaa olin repiä kelkassa olleet hankijalaksetkin hitoille, mutta koska kelkka oli vain lainassa, en arvannut alkaa sitä retusoimaan. Eipä siis auttanut muu kuin kävellä tai vaan hiki päässä potkutella menemään.. Aurattua osuutta riittikin noin kahden kilometrin kohdalle ja hetken hangessa kelkan kanssa rimpuiltuani hylkäsin sen penkalle. Haluamaani paikkaan oli kuulemma vielä reilu puoli kilometriä auraamatonta osuutta ja koska ei ollut mitään varmuutta siitä, kuinka nopeasti valjakot kuvauspaikalle, eli n. 12 km kohdalle ehtisivät, oli pakko pitää itsekin kiirettä. Paikka oli pitkän suoran päässä ja oli jokseenkin masentavaa katsella reilun sadan metrin päästä, kuinka valjakoita alkoi ilmestyä puiden välistä ja hävitä kaukaisuuteen, kun ei ollut mitään varmuutta siitä, joko malamuutit olivat samassa sakissa.. Kisapäällikkö Juha tuli vastaan hieman ennen kuvauspaikkaa ja tarjoutui ajamaan minut moottorikelkalla takaisin varikolle, mutta koska en olisi kuitenkaan voinut sitä (hemmetin) kelkkaa jättää keskelle metsää, päätin kävellä vielä viimeiset kymmenet metrit, että ainakin voisin sanoa käyneeni siellä missä olin suunnitellutkin. 

Kuvauspaikka oli juuri sellainen kuin kartan mukaan olin päätellytkin ja helpotus oli suuri, kun viidellä siperialaisella matkaan lähtenyt Suvi kertoi ajaneensa malamuuteista ohi eli olin sittenkin ennättänyt ajoissa. Ennen muuttien tuloa paikalle ennättivät myös siperialaisilla 6MD-luokassa  kuudenneksi sijoittunut Raine ja kolmanneksi ajanut Riku.

                

Noin 7 minuuttia myöhemmin myös Mikko ja Marko ilmaantuivat näkyviin. Mikko oli ajanut Markon kiinni ja mennyt ohi, mutta valjakoiden ero ei ollut vielä suuri.

                

Mikon ja Markon mentyä menojaan jäin odottelemaan Sofiaa ja Jokkea. Ennen heidän tuloaan kuvauspaikalle ennättivät jo nopeimmat avoimen luokan kuskitkin ja oli hienoa katsella Anun ja Jussin isojen valjakoiden menoa... Urat todella kulkivat tässä kohdassa ihan lähekkäin; poispäin menevä ura näkyy hieman tummempana tuon vasemman puoleisen kuvan vasemmassa reunassa.

                

Sofia (Bogi, Tuju, Blacky & Sade) oli ajanut alun melko lujaa ja ohittanut Joken jo alkumatkasta. Koirat olivat selvästi jo purkaneet pahimman intonsa ja Sofia huuteli heidän ehkä pistävänkin leirin pystyyn ennen maalia.. Jokke (Pituk, Jyry & Sikku) ajeli rauhallisemmin ja koirat kulkivat hyvin.
Malamuuttien mentyä aloin hiljalleen poistua takavasemmalle ja kuljin uran vartta kuvaten maalia kohti ajelevia avoimen valjakoita, mutta hämärä alkoi jo laskeutua ja kuvista tuli niin suttuisia, ettei niissä ole paljon ihmettelemistä. Matka takaisin potkukelkalle ja siitä varikolle meni huomattavasti leppoisammin, kun ei tarvinnut hiki päässä rynnistää kelloa vastaan ja kun kelikin oli upea, niin mikäs siellä kuljeskellessa. Hiljaisuus oli uskomatonta...

                

N. 40 km matka kesti muuttien voimin hieman reilut 3 tuntia ja jäällä oli jo melkoisen pimeää, ennen kuin valjakot ehtivät maaliin. Kuvia oli ihan turha edes yrittää ottaa. Lämpötila laski illan mittaan pikkuhiljaa ja pakkasta oli viitisentoista astetta, kun lauantain urakka oli Mikon ja Markon osalta ohi. Aikamoiselta jäämieheltä Marko maaliin päästyään kyllä sitten näyttikin.. Jokke selvisi urakastaan hieman 6MD-kuskien perässä loppuajalla 3:32:38. Sofian valjakossa muutaman koiran usko loppui hieman kesken ja tiimi keskeytti noin 30 kilometriä taivallettuaan. 
Päivän pakolliset kuviot olivat tässä kohdassa onneksi ohi ja Erästelyssä oli mahdollisuus päästä saunaan ja syömään. ALMAlaisille tyypilliseen tapaan päädyimme illan päätteeksi vielä nuotiolle makkaraa paistamaan. Pakkasta oli siinä vaiheessa jo parikymmentä astetta..

Aamulla pakkanen oli lauhtunut ja koirat odottelivat päivän urakkaa hieman vaihtelevin fiiliksin.

                           

                                       

Pitkänmatkalaiset, sekä avoimen ja 6MD-luokan valjakot, lähetettiin matkaan ensin. Ensimmäisen puolen tunnin sisään ajaneet kuskit lähtivät kisaan takaa-ajolähdöillä aikaeron mukaisesti ja loput yhteislähtönä lauantain aikojen mukaisessa järjestyksessä. Tai siis näin oli tarkoitus mutta toteutus hieman ontui ja loppupään valjakot olivat melkoisen sekaisin. Kaikki pääsivät kuitenkin lopulta matkaan. Marko ja koirat sekä Marja-Liisa kameroineen olivat jälleen samassa paikassa samaan aikaan:

                                     (Kuvat: M-L Kiuru)

Teemu lähti avaamaan uraa 4S-luokassa lauantain pohja-ajan turvin. Jääosuudella uraa piti avata ihan kirjaimellisestikin, sillä puuskittainen tuuli oli heittänyt lunta radalle. Teemu oli siirtänyt Laten johtoon Elmon pariksi ja matka eteni hieman lauantaita joutuisammin, vaikka jalasten voitelu ei ihan nappiin ollut mennytkään. V-P lähti tavoittelemaan Teemun etumatkaa melkoisella taistelumielellä ja tuli maaliin liki 50 sekuntia lauantaita nopeammin. Aika ei kuitenkaan ihan riittänyt Teemun lyömiseen vaan lopullinen ero venyi 26 sekuntiin. Ennen muuttivaljakoita maaliin ennätti myös avoimen luokan voittoon ajanut Anu. Aikaa tuohon liki 40 km matkaan kului sunnuntaina 1:39:49. Kahden päivän keskinopeus  oli 23,7 km/h. Teemun (2 x 8,2km) keskinopeus oli 30,6 km/h.

     

Tero oli pitänyt johtonsa ja saapui malamuuttivaljakoiden ensimmäisenä maaliin saaden REK1-tuloksen. Hyvin löytyi vielä loppusuorallekin onneksi vauhtia, sillä takana hätyytteli melko lailla kunnioitusta herättävä avoimen valjakko. Myös Kille tuli REK1-tulokseen oikeuttavaa vauhtia maaliin

      

Anne oli ajanut lujaa ja ohittanut matkalla Villen. Molempien vauhti riitti REK2-tulokseen. Marianne säilytti viidennen sijansa mutta koska valjakkoa ei ollut ilmoitettu kokeeseen, REK-tulokset jäivät saamatta. Ninni sai koirilleen REK3-tuloksen sijoituttuaan muuttien kuudenneksi.

      

Mika oli lopputuloksissa seitsemäs ja hänenkin valjakkonsa aika riitti REK3-tulokseen. Muuttien seassa maaliin tuli myös avoimen luokan nopein rekisteröidyistä siperialaisista koostuva valjakko Jussin käskyttämänä. Valjakon koirista 5 saavutti KVA-arvon kisan myötä. Loppuaika 3:44:57. Harrin kolmen muutin valjakko (Aatos, Usva & Raid) sijoittui muuttien yhdeksänneksi.

      

V-P urakoi 4S-luokassa kahden valjakon voimin. Kakkostiimin aika oli sunnuntaina 2 minuuttia nopeampi kuin lauantaina; yhteisaika riitti kokonaiskisan neljänteen sijaan. Pekka sai luppakorvista hieman vetoapuja mutta koirien tassuihin kertyneet lumipaakut hidastivat sen verran etenemistä ettei aika riittänyt REK-tulokseen. Sijoitus muuttien kahdeksas.

                                  

Myös keskipitkän muuttikuskit selvisivät maaliin sunnuntaina valoisaan aikaan. Aikaeroa Mikon 6-koiran ja Markon 4-koiran tiimien välille syntyi lopulta reilu puoli tuntia, mutta Markonkin tiimin aika riitti REK1-tulokseen. Siscalla REK1-tulos keskipitkältä matkalta jo olikin, mutta nyt siis myös Romppu, Wicca ja Nickikin saivat sellaisen. Tulos on erinomainen siihenkin nähden että Markon mukaan koirat kulkivat hieman tahmeasti koko matkan ja varsinkin ensimmäiset 10 kilometriä olivat enteilleet rankkaa reissua eritoten kuskille..

            

 

Voittajan on helppo hymyillä! Kasvattimme Peppi ansaitsi melkoisen kovassa seurassa siis uransa ensimmäisen lumella ajetun REK1-tuloksen. Tuo tuskin jää viimeiseksi; sen verran vakuuttavaa oli Teron meno. Paljon onnea kuskille ja tiimille!!

Lämpimät kiitokset Markolle uusista erinomaisista tuloksista ja onnittelut taas yhden tavoitteen saavuttamisesta. Tästä jatketaan...

Onnea myös kaikille muille kisassa menestyneille ja suuret kiitokset kilpailun järjestäjille mukavista kisoista ja Marja-Liisalle upeista kuvista!