JONGUNVERRAN AJOT 28.1.2006
Jongunverran ajot ajettiin tammikuun lopulla Lieksan Jongunjoella. Mukaan oli ilmoittautunut ennätysmäärä valjakoita ja kisaa ajettiin sekä neljän että kahdeksan koiran luokissa.
Startti tapahtui molemmissa luokissa yhteislähdöllä: valjakot asettuivat lähtöviivan taakse jonoon ja koko letka lähti matkaan lähtöluvan saatuaan. Järjestys jonossa oli tyyliin "kuka ehtii ensin". Innokkaimmat olivat jonossa jo 15 min ennen lähtöaikaa ja koirien hermot olivat kovalla koetuksella. Myös meteli oli melkoinen...
Teemu jättäytyi suosiolla häntäpäähän antaen tilaa nopeammille valjakoille.
Siscaa reissulle lähtö näytti naurattavan ja Ami oli lähdöstä yhtä innoissaan kuin aina ennenkin. Savua koko touhu tuntui arveluttavan...
Lämpötila oli aamulla vain muutaman asteen pakkasen puolella ja uutta lunta oli satanut pitkin viikkoa. Uran piti olla kova ja hyvässä kunnossa ja tästä syystä jätimme koirat tossuttamatta. Tämä kostautui pahasti tassuihin tarttuvana lumena, jota Teemun oli pysähdyttävä poistamaan anturoiden välistä muutaman minuutin välein.
4 koiran luokassa oli mukana kaikkiaan 4 malamuuttivaljakkoa ja kaikki ajoivat 3 koiralla. Jokke starttasi Sikun (kärjessä), Patin ja Tumpun kanssa Teemun perään.
Teemu ajoi kisan uudella reellä ja uusilla, voitelemattomilla jalasmuoveilla. Vasta kisan jälkeen "tietotoimisto" Joonas M. tiesi kertoa, ettei kyseinen muovi luista edes perusmuovien vertaa ilman voitelua; Teemu ehti kirota luistamatonta rekeä koko 43 km matkan... Muuten reki onneksi toimi moitteettomasti.
Kuva: Anne Korhonen
Ilma oli lauantaina vaihteleva ja upea auringonpaistekin helli varikolle jääneitä. Ronyaa se ei kuitenkaan yhtään lohduttanut...
Kahdeksan koiran luokassa ajettiin sama 43 km lenkki kahteen kertaan neljän tunnin huoltotauolla. Tauolla koirat sai huoltaa ainoastaan niillä tarvikkeilla, joita oli rekeen lähtiessä pakannut. Vettä ja olkia oli tarjolla järjestäjien puolesta.
Koirat suhtautuivat taukoon yllättävän rauhallisesti: suurin osa makoili oljilla ja keräsi voimia. Etualalla muutama koira 8 k-luokan voittaneen Mikael Jutilan valjakosta.
Neljän koiran luokan voitti sama Raine Niemi, joka pokkasi alaskanhuskyilla kultaa syksyllä järjestetyissä kärrykisoissa . Malamuuttivaljakoiden nopein oli tällä kertaa Mikko (kuvassa) koiriensa Windyn, Wamin ja Kobukin kanssa.
Mikon mukana matkaan lähteneen Terhin valjakko uupui lämpöisissä olosuhteissa ja hän jätti leikin kesken.
Teemu (kuvassa) hävisi Mikolle reilut 12 min mutta aika riitti silti REK1-tulokseen. Jokke sinnitteli valjakkonsa kanssa maaliin jonkin verran Mikon ja Teemun jälkeen.
Ja kisan aikana tehdyistä möhläyksistäkin opittiin taas uutta: Kaikki varusteet tulee testata hyvin ennen kisaa, tossut on parempi panna koirille jalkaan hieman liian usein kuin liian harvoin ja eläinlääkäri on, ainakin joskus, oikeassa...
Jotkut ovat sitä mieltä, ettei malamuuteilla voi ajaa kilpaa sillä rotua ei ole kehitetty kilpailemaan kelloa vastaan. Kisoissa ja kokeissa on kyse kuitenkin paljon muustakin kuin voittamisesta: Samanhenkisten ihmisten tapaaminen, valmiiksi tehdyillä urilla ajaminen (esimerkiksi pyörätien sijaan...) ja omien koirien luonteen, rakenteen ja suorituskyvyn testaaminen jalostuskäyttöä varten eivät ole ollenkaan hullumpia syitä lähteä mukaan. Ja kokemuksemme mukaan kisoissa ajaminen ei millään tavalla poissulje koiran kuormanveto-ominaisuuksia. Tuskin ne mahlemiut-eskimotkaan ovat halunneet viipyä saalistusmatkoillaan tuulessa ja pakkasessa yhtään kauempaa kuin on ollut pakko; mitä nopeammin valjakko sai kuorman suojaan kotiin, sen parempi...
(Kuvat aukeavat isommiksi niitä klikkaamalla)