Kesä 2009

 
Varjo-kesäpäivät 12.-14.6.2009
ALMAn kesäpäivät oli tänä vuonna tarkoitus järjestää Jämijärvellä Mertiörannassa, mutta osanotto oli aika vaisua ja kovien kustannusten välttämiseksi virallinen tapaaminen peruttiin. Kirsimarja alkoi kuitenkin puuhata epävirallista, virallisten kesäpäivien tavoin kaikille avointa tapaamista Jämin kisapaikalle. Etukäteen oli jo tiedossa, että Hämeenkankaalla on Puolustusvoimien sotaharjoitus samaan aikaan, mutta harjoituksen tiedotusvastaava kertoi, että joukot tulevat alueelle vasta mahdollisesti sunnuntaina, joten sopisimme hyvin leireilemään. Yllätys olikin melkoinen, kun leiripaikka olikin sitten perjantaina illansuussa rajattu "Miinoitettu"-muovinauhalla ja sotilaspoliisien tiesulku esti pääsyn alueelle.. Portilla olleet spollit olivat yhtä hämmästyneitä meidän ilmaantumisestamme kuin mekin heidän olemassaolostaan. Hamarin Mika ja me olimme ensimmäiset paikalle ennättäneet ja hetken tilannetta ihmeteltyämme joku luutnantti tuli selvittämään heidän joukkojensa sijaintia ja kertoi, että jos siirrymme 400m eteenpäin, saamme kaikki leireillä häiritsemättä toisiamme. Jämin kisaradan varrelle oleva Sormelan laavu oli sopivasti vajaan kilometrin päässä, joten suuntasimme sinne. Laavun kohdalla ei siis pitänyt enää joukkoja olla ja hieman ihmettelimme tien toisella puolella olleita armeijan autoja mutta aloimme silti viritellä leiriä pystyyn. Kun koirien ketjut olivat paikallaan, tiellä pyörinyt spolli halusi meidät puheilleen ja ilmoitti, että paikalle oli tulossa illan aikana iso joukko-osasto ja että emme voineet jäädä. Asioista Puolustusvoimien kanssa sopinut Ari pommitti tiedotusvastaavaa mutta hän oli kokouksessa eikä kukaan muu tuntunut tietävän mistään mitään..
Me olimme kahdella autolla liikkeellä, kun koko omaisuus piti taas saada mukaan ja lähdin kartoittamaan muita mahdollisia leiripaikkoja tavoitteena löytää tie alueella olevalle Jättikodalle. Matkalla jututin muutamia armeijan vihreissä kulkeneita miehiä, jotka kertoivat joukkojen keskittyneen jo näkemälleni alueelle, joten olin toiveikas leiripaikan löytymisen suhteen. Jättikodalle en kyllä koskaan tietäni löytänyt (jonkinlainen kartta olisi saattanut hieman auttaa asiaa..) mutta päädyin Metsähallituksen Ruskalaavulle jonkin matkaa Kuninkaanlähteen suuntaan. Paikka oli yksinkertaisesti upea ja olisi sopinut loistavasti pienimuotoisen leirin pitämiseen mutta vähän turhan täydelliseltä se vaikuttikin...
                                                    

.. Sillä hetken paikalla pyörittyäni alkoi mättäiden takaa putkahdella kypäräpäisiä varusmiehiä ja kirjaimellisesti puun takaa ilmestyneet Pasit pöllyttivät hiekkaa. Joukon kouluttaja oli mukava tyyppi ja hän kertoi alueelle koko viikonlopun ajaksi suunnitelluista hyökkäysharjoituksista, räjäytyksistä ja sen sellaisista ja kun totesin, että ei meidän varmaankaan kannata alkaa paikasta kinaamaan, hän sanoi nauraen, että ei varmaan kun heillä oli aseetkin.. Ja että heitä olisi 18 000... Mitäpä siihenkään voisi sanoa?? : )
Sain vilkaista alueen karttaa ja salamyhkäisiä ympyröitä oli koko Hämeenkankaan täydeltä, joten tilanne alkoi näyttää aika heikolta. Sovimme Almalaisten kanssa strategiapalaverin hiihtoputkelle..

Siperianhuskyseura järjesti omat kesäpäivänsä Jämin Harjupirtillä samaan aikaan ja hetken jo suunnittelimme lähtevämme heidän "bileisiinsä" loisimaan mutta koska olisi ollut heille tosi kurjaa, että olisimme varmasti vieneet melontamestaruudenkin heidän nenän edestä, siirryimme suunnitelmaan C, eli suuntasimme Ikaalisten Sisättöön, Arin ja Kirsimarjan kotinurkille. Jämin alueen porttivahteina olleet spollit saivat ohjeet ohjata muut paikalle mahdollisesti ilmaantuvat muutti-ihmiset samaan paikkaan ja jätimme ilmoitustaululle puhelinnumerot, josta saisi ajo-ohjeet. Myös Alman forumille tuli ilmoitus paikanvaihdoksesta mutta tapahtuman vapaamuotoisuuden takia emme edes tienneet, keitä olisi ollut tulossa, joten emme voineet oikein muutakaan asialle tehdä. Toivottavasti kaikki halukkaan löysivät tiensä perille..

Lopulta suunnitelma C toimi loistavasti, varmasti paremmin kuin A tai B. : )
Paikallisella metsästysseuralla Sisätössä on metsästysmaja saunoineen ja grillikatoksineen keskellä metsää ja mitäpä sitä Almalaiset muuta tarvitsisivatkaan.. Perjantai-ilta kului nopeasti leiriä pystytellessä ja nuotiolla istuskellen ja kyllä jotkut kävivät hengelläänkin leikkimässä, onneksi ilman vahinkoja. Ari pommitti sotaharjoituksen tiedotusvastaavaa pitkin iltaa ja kyseli tätä saunaan mutta eipä ketään näkynyt. Kukaan muukaan ei sitten ehtinyt saunaan kuin vasta puolenyön jälkeen. Vaikka monella oli työpäivä takana, sitkeimmät istuivat nuotiolla aamukuuteen asti.. 

Lauantaiaamuna kiersi huhu, että Arin puhelinterrori olisi toiminut ja että puolustusvoimien ihmisiä olisi tosiaankin tulossa. Kumma kyllä vihreä jeeppi todellakin kurvasi majan pihaan ennen puolta päivää. Tiedotusvastaavaa ei näkynyt mutta pari armeijan vihreisiin pukeutunutta tiedotuksen ihmistä tuli tekemään juttua sotaharjoituksen jalkoihin jääneistä siviileistä. He olivat kovin pahoillaan, että olimme joutuneet väistymään koneiston tieltä ja toivat meille tuliaisina hienot Maanvyöry ´09-buffit. Alkuun miehet vaikuttivat hieman kiireisiltä mutta mitä enemmän he koiriin ja toimintaan tutustuivat, sitä kiinnostuneemmilta he alkoivat vaikuttaa. Lämpötila oli noussut aika korkeaksi, mutta siitä huolimatta päätimme antaa heille vähän kouriintuntuvampaakin muistoa malamuuttileiristä ja tarjosimme mahdollisuutta potkupyöräajeluun. Vaikka kulkupeli oli uusi eikä kai koiristakaan ollut sen kummemmin kokemusta, lenkki sujui Siscan ja jäniksinä olleen Rompun ja Markon kanssa ongelmitta. (kameramies tosin valkkasi paikkansa TOSI huonosti...). Kun Ari vielä ajelutti molempia 6 siperialaisen voimin mönkijällä, armeijan miehet saivat aika kattavan esittelyn koiravoimista. Heidän tekemänsä juttu löytyy sotaharjoituksen virallisilta sivuilta osoitteesta:  http://tietokannat.mil.fi/maanvyory09/maavoimat/news.php (13.6.2009 Haukut Maanvyörylle)

                                     

Miesten lähdettyä kaikki kävivät hetken aikaa kierroksilla; alkuun ihan epätoivoiseksi vetänyt sotaharjoitus olikin muuttanut leirin yhdeksi parhaista! Harvoin muutit ovat saaneet näin laajaa positiivista julkisuutta ja uskon, että malamuuttien ja armeijan miesten kohtaaminen oli ihan mieleenpainuva kokemus myös noiden viimeksi mainittujenkin mielestä.
Päivä jatkui hieman tavanomaisemmin ruuanlaiton ja rennon yhdessäolon merkeissä. Ari tosin järjesti hieman päänvaivaa kolmiulotteisella "palapelillä", johon tarvittiin aika lailla älliä, raakaa voimaa ja tiivistä yhteispeliäkin ennen kuin se oli kasassa. Toivottavasti tuo kyseinen asuntovaunun etuteltta kasaantuu ensi kerralla hieman helpommin... : ) 
Kesäpäivillä kun kerran oltiin ja kelikin oli kaikin puolin loistava, Marko innostui suunnittelemaan onkireissua, joka saikin lopulta aika laajan kannatuksen. Arin paikallistuntemuksen turvin päädyimme erään tyhjillään olleen mökin laiturille kaloja narraamaan. Saalis oli oikein mukava ja illemmalla kaikki halukkaat pääsivät maistamaan paistettuja ahvenia.

                                                 

Kaikenlaisten puuhien vuoksi saunareissu venyi taas aamuyön tunneille, mutta mitäpä sillä oikeastaan oli väliä; pieni ukkosmyräkkäkään ei latistanut tunnelmaa ja aamu ehti hyvin jo valjeta, ennen kuin nuotion hiillos himmeni..

Sunnuntaiaamuna pari alueelle ampumaharjoituksiin tullutta miestä löysi lähes kuolleen leirin, kun kaikki nukkuivat vielä yhdeksältä. Hiljalleen unihiekat karisivat ja porukka löysi tiensä nuotiolle, mutta tunnelma oli jo hieman haikea, kuten leirien viimeisenä päivänä aina. Hieman kuitenkin puuhasteltiin ennen kotiin lähtöä ja pitihän Markonkin vielä testata Arin siperianhuskyt...

                                                  

Suuret kiitokset Arille ja Kirsimarjalle koko tapaamisen olemassaolosta ja Kiitos seurasta kaikille mukana olleille!

Juhannus 2009
Sovimme jo hyvissä ajoin Viitahalmeen Marian ja Markon kanssa viettävämme tänä vuonna yhteistä Juhannusta. Tarkemmat suunnitelmat jäivät sääennusteiden varaan. Varasuunnitelmana oli viettää "kaupunkijuhannus" täällä meillä ja aika pitkään siihen varauduttiinkin, koska koko juhannuksen oli ennustettu satavan. Mitä lähemmäs viikonloppu tuli, sitä kuivemmiksi kävivät Forecan kartat ja niinpä suuntasimme torstaina (jälleen kerran!) kohti Jämiä. Edellisen viikonlopun kurvailut pitkin Jämin metsiä olivat jääneet sen verran päähän, että päätimme lähteä kokeilemaan onneamme Ruskalaavulle; Teemu tosin pisti vastaan lähes loppuun saakka..  Lopulta hänkin joutui myöntämään, ettei paikka ollut ollenkaan hullumpi. : ) Alueella ei ollut ketään muita ja saimme rauhassa leiriytyä. Kiira ja Jaro avustivat innokkaasti teltan kasaamisessa. Keli oli upea ja auringonlasku samoin. Tosin oli aika kylmää eikä tuo Teemulla kuvassa päällä oleva haalari ollut auringon laskettua ollenkaan liikaa. Ajatus pilkkihaalarista Juhannusjuhlissa oli tosin aika tragikoominen..

                                

Juhannusaatto valkeni pilvisenä mutta kuivana ja keli oli ihan loistava koirien kanssa puuhailuun. Jaro juoksutti Jopea ja Leviä ja Romppu Kiiraa ja kaikilla taisi olla hauskaa.

            

Alueen reittiverkosto oli ennakkoon täysi arvoitus mutta pitkin poikin risteileviä teitä oli lopulta vaikka kuinka paljon ja kaikille koirat ja kuskeille löytyi sopiva lenkki. Maria ja Marko kävivät pyörillä jopa kiertämässä Jämin kisareitin laavulta käsin, matkaa kertyi reilut 12km. Me kävimme Marian kanssa tutkimassa myös edellisenä viikonloppuna kadoksiin jääneen Jättikodan ja totesimme senkin ihan kelvolliseksi pistäytymispaikaksi. Matka edestakaisin Ruskalaavulta oli reilut 4 km.

                         

Iltasella kaikki kaksijalkaiset olivat kaikesta syömisestä jo niin ähkyssä, ettei kukaan jaksanut alkaa rehkimään ja suuri osa koirista pistettiin mönkijän eteen. Ensi kertaa valjakossa juosseet Jope ja Levikin toimivat erinomaisesti. Malamuuttikokoonpano kutistui heti suosista kolmeen mutta hetkeä aikaisemmin alkanut vesisade vei mennessään Rompun, Siscan ja pyöräparissa hiekkaa silmilleen saaneen Wican parhaan terän ja homma meni melkoiseksi mutkitteluksi. Koirat pääsivät kuitenkin lenkin jälkeen lepäilemään ja me ihmiset jatkoimme syömistä.. : )

                          

Lauantai olikin sitten harmaa ja sateinen. Marian työvuoro katkaisi Juhannuksen viettomme jo puolilta päivin, mutta kyllä kaikki olivat varmasti saaneet retkielämästä siinä kohtaa jo tarpeeksi...

                                             

 Otetaan sitten toisella kertaa uusiksi..! Lämpimät kiitokset Marialle ja Markolle mukavasta seurasta!