|
|
Ronyalla ei ole merkkejä perinnöllisestä harmaakaihista (HC), etenevästä verkkokalvon surkastumasta (PRA) tai verkkokalvon vajaakehityksestä (RD), eli malamuuteilla perinnöllisiksi katsotuista silmäsairauksista, mutta sillä on ensimmäisen asteen PHTVL/PHPV
PHTVL/PHPV, pysyviä verisuonijäänteitä Sikiöaikaikana linssin ravitsemuksesta
vastaa sikiöaikainen verisuoni ja primäärilasiainen. Silmän kehitykseen
kuuluu, että linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni
vähitellen surkastuu ja prosessi on valmis, kun pentu on 2-4 viikon ikäinen.
Joskus tästä verisuonituksesta jää osa surkastumatta. Se näkyy
kellertävänvalkoisena plakkina, joka kiinnityy linssin takapintaan, ja jossa
voi olla näkyvissä myös verisuonitusta. Joskus PHTVL/PHPV vikaa voi olla
vaikea erottaa harmaakaihista, sillä PHTVL/PHPV:n vaikeissa asteissa voi
koiralle kehittyä sekundääri harmaakaihi. Sairaus luokitellaan kuuteen eri
asteeseen pienistä täplistä sokeutta aiheuttaviin muutoksiin, jolloin linssi
on muuttunut epänormaaliksi rakenteeltaan. Periytymistapa on monimutkainen,
mutta oletetaan sen olevan autosomaali dominantti epätäydellisellä
penetranssilla (tai polygeeninen). PHTVL/PHPV voidaan todeta luotettavasti jo
luovutusikäisellä pennulla, joten pentujen varhainen tarkistaminen voi olla
paikallaan.
Sekundääri kaihi = toisen sairauden aiheuttama linssin samentuma on eri asia kuin perinnöllinen kaihi (HC) Malamuuteilla ei ole Suomessa PHTVL/PHPV suhteen laadittu jalostusta rajoittavia määräyksiä. Diagnooseja tehty vain muutamia, vaikkakin usealla koiralla on silmätarkastuksessa todettu eriasteisia pilkkuja ja täpliä. Dobermanneilla ja Staffordshirenbullterriereillä sairauden on todettu olevan perinnöllinen, Siperianhuskyillä ja Bouviereilla 2-6 asteen PHTVL/PHPV on este jalostuskäytölle; Samojedeilla, Suomenpystykorvilla ja Pohjanpystykorvilla asteet 3-6 estävät jalostuskäytön.
|