Koti
Päivitykset / News
Koiramme / Our Dogs
Rotuinfo
Kotijoukot
Pentuja / Puppies
In Memories
Tapahtumia / Events
Kasvatit / Offspring
K-Nine Racing
Linkit / Links

 

  

 

 

                                                ROTUINFO

Tältä sivulta löydät sekalaisen tietopaketin alaskanmalamuutista rotuna ja sen käyttömahdollisuuksista sekä vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin...            

                                                         Tervetuloa tutustumaan!

                                                 *-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

HISTORIAA: Alaskanmalamuutin jalostuksen tavoiteohjelmassa rodun historiasta kerrotaan seuraavaa:

"Rotu on lähtöisin Alaskasta, jossa Mahlemiut-eskimot käyttivät koiraa kuormanvetäjinä mm. hylkeenpyyntimatkoillaan. Malamuutit vetivät raskaita kuormia pitkiä matkoja hitaalla vauhdilla edeten, usein vaikeissa olosuhteissa.

1800-luvun matkakertomuksissa kerrotaan malamuuttikoirista, jotka olivat erinomaisen vahvoja kuormanvetokoiria. Ne olivat tyypiltään samanlaisia ja olivat silloin niin puhdasrotuisia kuin eskimoyhteisö pystyi "jalostamaan". Kultakuumeen aikaan malamuutteja käytettiin vetojuhtina, samoin kuin monia muita vahvoja suuria koiria. Niinä aikoina koirat risteytyivät keskenään ja alkuperäiset puhtaat malamuuttikoirat alkoivat hävitä.

1920-luvulla amerikatar Eva Seeley kiinnostui alkuperäisestä malamuutti-koirasta ja aloitti projektin sen säilyttämiseksi. Eva Seeley keräsi ns. Kotzebue-tyyppisiä malamuutteja ja aloitti jalostustyön. Vuoteen 1935 mennessä Eva Seeley oli kerännyt ja jalostanut tyypiltään yhtenäisen koiran ja hänellä oli esittää Amerikan kennelliiton edustajille 10 sukupolven tiedot koirista. Hänen ansiostaan Amerikan kennelliitto hyväksyi malamuutit omaksi rodukseen 1935. samaan aikaan oli myös muutama muu kasvattaja, jotka olivat jalostaneet malamuutteja, mutta eivät rekisteröineet koiriaan. Paul Voelker oli kerännyt ns. M'Loot-linjan koiria, jotka poikkesivat tyypiltään hieman Kotzebue-koirista. Pääasialliset erot näiden kahden linjan välillä on koiran koko ja väri. M'Loot malamuutit ovat kookkaampia kuin Kotzebue malamuutit. Lisäksi varsinaisen Kotzebue-koiran turkin väri on sudenharmaa kun taas M'Loot-koirat voivat olla väriltään mm. mustavalkoisia, valkoisia. Koirilla oli myös rakenteellisia eroja. Toisen maailmansodan jälkeen suoritettiin rotuunotto näyttelymenestyksen perusteella, jolloin myös rekisteröimättömät malamuutit pääsivät rotuun. Rotuunottoa tapahtui noin viisi vuotta.

Useimmat nykyiset malamuutit ovat näiden linjojen risteytymiä, puhtaita M'Loot- tai Kotzebue-malamuutteja tapaa harvoin.

Alaskanmalamuutti on yksi harvoista roduista, joka on hyvin lähellä sen alkuperäistä tyyppiä ja käyttötarkoitusta. Alkuperäiseen Eva Seeleyn laatimaan rotumääritelmään on tehty kaksi muutosta, toinen koski koiran kokoa ja toinen väriä. 1961 nostettiin rotumääritelmän mukaista ihannesäkäkorkeutta siten, että se on nartuilla 58,5 cm ja uroksilla 63,5 cm. 1990-luvulla sallittiin punainen väri."

                                   
                         BISS 2007  Mukluk Cuqdu'k  (Siscan sisko)

MALAMUUTIT SUOMESSA: Suomeen ensimmäiset malamuutit tulivat 1960-luvulla. Rekisteröintejä on ollut vaihtelevasti; joinakin vuosina pentuja ei ole ollut Suomesta saatavilla lainkaan ja huippuvuonna 2004 malamuutteja rekisteröitiin 123 kpl.  Koiria on tuotu mm. Ruotsista, Norjasta, Puolasta, Hollannista, Italiasta, Romaniasta, USAsta ja Kanadasta. Tällä hetkellä malamuutteja on Suomessa noin 700-800 kpl.

Oma yhdistys, Alaskanmalamuuttiyhdistys ry, perustettiin v. 1984: aluksi se oli Suomen Seurakoirayhdistyksen alajaosto; Suomen Kennelliiton rotua harrastava yhdistys se  on ollut vuodesta 1998. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja ylläpitää puhdasrotuisen, terveen alaskanmalamuutin kasvattamista ja jalostamista. Yhdistys järjestää kolme virallista viikonloppuleiriä vuosittain: kesäpäivillä painopiste on mukavassa yhdessäolossa ja tuttujen tapaamisessa, syyspäivillä ajoharjoittelussa ja talvipäivillä järjestetään yhdistyksen omat valjakko-, hiihto- ja kuormanvetokisat. Yhdistyksellä on myös oma pentuvälitys, joka välittää sellaisten kasvattajien pentueita, joiden yhdistelmissä molemmat vanhemmat täyttävät terveyskriteerit ja jotka ovat tehneet pentueilmoituksen jalostustoimikunnalle. Kriteereistä ja pentueista sekä rodusta yleensä saa tarkempaa tietoa yhdistyksen omilta nettisivuilta osoitteesta www.alaskanmalamuutti.net

TERVEYS : Alaskanmalamuutti on rotuna  moneen muuhun rotuun verrattuna melko terve. Alaskanmalamuuttiyhdistyksen "Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma" (PEVISA)  on ollut voimassa vuodesta 1998 alkaen. Ohjelman mukaan "Pentujen vanhemmista tulee olla lonkkakuvauslausunto ja voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla yli 24 kk vanhempi. Perinnöllistä harmaakaihia sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä." Käytännössä suurin osa kasvattajista käyttää jalostukseen ainoastaan tervelonkkaisia (A tai B) koiria, koska sairaiden koirien käyttö raskaassa valjakkotyöskentelyssä tai kuormanvedossa on arveluttavaa eikä lonkkaniveldysplasian perinnöllisyydestä ole olemassa varmaa tietoa. Samasta syystä koirien kyynärnivelkuvauksista on tullut suosittuja vaikka PEVISA ei niitä velvoita tekemäänkään. Vuosittain löytyy muutamia C-lonkkaisia ja joskus harvoin joku D-lonkkainen koira, mutta suurin osa on terveitä. Kyynärnivelissä lieviä muutoksia on ollut yhä enenevässä määrin.

Perinnöllistä harmaakaihia on muutamilla roduilla tutkittu ahkerasti jo usean vuoden ajan ja joillakin roduilla perinnöllisyys on pystytty osoittamaan. Malamuuteilla varmaa tietoa harmaakaihin perinnöllisyydestä ei kuitenkaan ole. Kaihia on löydetty myös sellaisilta koirilta, joiden lähisukulaiset ovat olleet terveitä. Nykytiedon mukaan perinnöllisen harmaakaihin puhkeamiseen saattaa vaikuttaa useampi eri geeni tai perimässä saattaa olla ns. peittäviä tekijöitä jotka estävät kaihin puhkeamisen. Perinnöllisessä harmaakaihissa on eri muotoja ja aggressiivisimmat sokeuttavat koiran jo nuorena. Suurella osalla tauti kuitenkin pysähtyy eikä vaikuta koiraa näkökykyyn välttämättä lainkaan. Suomen Kennelliiton kanta on tällä hetkellä se, että ainoastaan sairaat koirat suljetaan pois jalostuksesta, koska myös lähisukulaisten karsiminen aiheuttaisi erittäin vakavan geenipohjan kaventumisen. Yhdistyksen jalostustoimikunta antaa tarvittaessa kasvattajille tietoja kaihin esiintymisestä ja suunnitelluille yhdistelmille asetetaan rajoituksia kaihilinjojen yhdistämisestä.

Norjassa 70- ja 80-luvuilla ja USAssa myöhemminkin  malamuuteilla tavattua hermo-lihasrappeumaa (polyneuropatia) on nyt valitettavasti löytynyt myös Suomesta. Taudissa koiran vointi heikkenee asteittain, etenkin takapää saattaa muuttua heikoksi ja koiralla voi olla nielutulehduksia tai äänen muutoksia; valitettavasti sairauteen ei ole olemassa hoitokeinoja ja sairastuneet koirat kuolevat ennenaikaisesti. Taudin periytymismekanismi on tällä hetkellä tuntematon, mutta sen uskotaan periytyvän resessiivisesti, joten tautiriskille voidaan laskea tietty todennäköisyys: suuren riskin koiria ei pidä käyttää jalostukseen eikä kahta riskilinjaa pitäisi yhdistää. Tapauksia on valitettavasti löytynyt maailmalta vähän sieltä täältä ja sairaus koskettaa koko rotua.

Suomalaisilla malamuuteilla on tavattu myös mm. kivesvikoja, hammaspuutoksia, purentavikoja, epilepsiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa, Cushingin tautia ja syöpää mutta näitä on ollut vain yksittäisiä tapauksia ja samoja sairauksia/ongelmia tavataan lähes kaikilla muillakin roduilla

Terveystietoja maailmalta: Malamuuteilla on myös toinen periytyvä silmäsairaus PRA ( etenevä verkkokalvon surkastuma, periytyvä muoto). Suomalaisilta malamuuteilta ei ole raportoitu yhtään tapausta, vaikka tauti on monilla muilla roduilla kuten lapinkoirilla ja pystykorvilla yleinen.

Chondrodysplasiaa eli kääpiökasvuisuutta on tavattu USAsta ja Kanadasta. Tauti periytyy resessiivisesti eikä Suomessa ole toistaiseksi ollut yhtään tautitapausta.

Coat Funk on varsinkin viime aikoina puhuttanut malamuutti-ihmisiä USAssa. Taudin puhkeamisen syytä ei vielä tiedetä eikä perinnöllisyydestä olla varmoja. Tämän sairauden myötä koiran, useimmiten urosten, karvapeite alkaa kuolla ja katkeilla ja lopulta koira muistuttaa pikemminkin koiranpäällä varustettua lammasta. Yhtään varmaa suomalaisista tautitapausta ei ole raportoitu.

Näiden lisäksi on muitakin sairauksia / tautitiloja joita on maailmalla malamuuteilla tavattu, mutta yllä mainitut ovat ne yleisimmät joihin malamuutteja koskevassa kirjallisuudessa saattaa törmätä.

KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET

Alaskanmalamuutin käyttömahdollisuudet ovat lähes rajattomat...

Vedättäminen: Malamuutti on alunperin raskaiden taakkojen vetämiseen kehittynyt rotu mutta vetointo ei ole samalla tavalla sisäänrakennettu ominaisuus kuin esimerkiksi paimennusvietti paimenkoirilla. Vetotekniikka ja edellä kulkeminen on opetettava koiralle sopivassa iässä. Vetämisen opettaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä mutta lähes jokainen malamuutti on opetettavissa. Toisen, jo vetävän koiran kanssa opettelu on huomattavasti helpompaa.

                                       
                                                           

Malamuuttien rodunomainen laji on kuormanveto, jota pääsee harrastamaan jo yhdenkin malamuutin kanssa. Maksimipainoilla harjoittelua on maltettava odottaa siihen asti kunnes koira täyttää kaksi vuotta, mutta tekniikan opettelun voi aloittaa jo nuorella iällä. Alaskanmalamuuttien virallisen kuormanvetokokeen suorittanut koira on vetänyt 5 kertaa oman painonsa verran kuormaa (tarkoitukseen soveltuvalla reellä tasaisella pohjalla) 10 m matkan 3 min kuluessa ja saa "luvan" käyttää nimensä perässä kirjainyhdistelmää KVK1. Koemuoto on Suomen olosuhteissa kehitetty eikä näitä tuloksia voi verrata pyörillä varustettua kärryä sisätiloissa vetämällä tehtyihin hurjiin ennätyksiin maailmalta. Jokaisessa koetilanteessa Suomessa olosuhteet ovat erilaiset eikä eri koepäivien tuloksia voi verrata keskenään.

                                       
                                         Petrus KVK-kokeessa helmikuussa 2007

Malamuuteilla on mahdollista osallistua rekikoirien virallisiin kilpailu- ja käyttökokeisiin, mutta valjakossa on oltava vähintään kaksi (kilpailukoe) tai neljä (käyttökoe) koiraa. Valjakkokilpailuihin voi osallistua myös sekavaljakolla (=erirotuisia koiria). Nopeudessa malamuutti ei treenatulle siperianhuskylle pärjää mutta kokeiden ja kilpailuiden suosio on ollut jatkuvassa kasvussa myös malamuuttivaljakoiden keskuudessa ja useimmissa tapahtumissa malamuutit ovat päässeet ottamaan mittaa jo toisistaan.

                                            
                                        
     

Yhden koiran kanssa voi osallistua myös koira- tai valjakkohiihtoon. Näissä koira vetää hiihtäjää joko suoraan joustavan vetoliinan välityksellä tai erillistä jarrullista ahkiota vetäen. Hieman vastaaviksi kesälajeiksi ovat Suomeen rantautumassa myös Canicross, jossa koira vetää perässä juoksevaa juoksijaa sekä koirapyöräily.

                                      
                                               Maria & Savu Ohkolassa 2007

Talvivaelluksilla kulkijat ovat kautta aikojen vetäneet varusteensa ahkioissa. Malamuutin omistaja voi valjastaa siihen käyttöön koiransa...  Hyväkuntoinen ja treenattu malamuutti voi vetää ahkiossa hyvissä olosuhteissa jopa 1½ kertaa oman painonsa verran kuormaa eli  35 kg painava koira voi vetää yli 50 kg. Lapsiperheissä ahkioajelulle yleensä löytyy vapaaehtoisia...

                                           
                                                                 Sisca & Jaro

Malamuutin omistaja saattaa päästä myös koiransa lenkityksessä huomattavasti helpommalla kuin monen muun rodun omistajat: Sulan maan aikaan potkupyörä on mainio apuväline koiran juoksuttamiseen ja se soveltuu erityisesti yhden koiran kanssa liikkuvalle.  Talvella erittäin hyvä  apuväline on potkukelkka ja mukaan voi ottaa vaikka kevyen matkustajankin. 

Tavaroiden kantaminen: Malamuutti on vahvuutensa puolesta erinomainen vaellus- ja retkeilykaveri myös sulan maan aikana. Erityisesti koirille valmistetuissa repuissa malamuutti kantaa vaivattomasti neljänneksen omasta painostaan kuormaa, hyvin harjoitettu koira jopa enemmän. Näille ns. reppukoirille on Amerikassa jopa oma työtittelinsä. Kesähelteillä pitkiä ja rankkoja vaelluksia on kuitenkin vältettävä.

                                                          

Agility: Malamuutti ei kuulu ihan tyypillisimpiin agilityrotuihin, eikä se nopeudessa ja ketteryydessä pärjää kevytrakenteisille kilpakumppaneilleen. Useat malamuutit kuitenkin selvästi nauttivat päästessään suorittamaan annettuja tehtäviä. Suomen kilpakentillä on nähty kymmenkunta eri malamuuttia ohjaajineen ja muutama koirakko kilpailee jopa 3-luokassa.

                                                             

ToKo: Malamuutti on alkukantainen ja itsenäinen rotu eikä sillä ole juurikaan miellyttämisen halua. Temppujen opettaminen on kuitenkin helppoa, jos osaa motivoida koiraansa oikein. Pakolla ei malamuutista saa varmaa esiintyjää vaan mukaan on paras varata runsaasti makupaloja. Tottelevaisuuskokeisiin on osallistunut muutamia koirakoita.

Pelastuskoiratoiminta: Malamuuteilla ei ole palveluskoiraoikeuksia, mutta jälkeä, hakua ja muita lajeja pääsee harrastamaan paikallisissa pelastuskoirayhdistyksissä.

Metsästys: Huhut kertovat malamuuttien osallistuvan hirvestykseenkin jossain päin Suomea, mutta mikään varsinainen metsästyskoira malamuutti ei ole!

Näyttelyt: Näyttelytoiminta on olennainen osa koiraharrastusta nykypäivänä. Näyttelyiden tarkoitus on palvella nimenomaan koiran kasvattajia antamalla puolueetonta tietoa näytteille tuodun koiran ulkomuodollisista ominaisuuksista ja luonteesta. Lähes jokainen kasvattaja toivoo kasvattiensa käyvän näyttelyissä ainakin muutaman kerran. Malamuutteja on näytillä lähes joka näyttelyssä Suomessa, mutta Best In Show-kehissä malamuutteja tapaa harvoin.

 

USEIN ESITETTYJÄ KYSYMYKSIÄ:

Onko malamuutti niin sanottu koirasusi?

Ei. Puhdasrotuisessa, rekisteröidyssä malamuutissa on lähes yhtä vähän sutta kuin villakoirassa... Malamuutin yhdennäköisyys suden kanssa johtuu osittain siitä, että molemmilla ulkomuoto on muovautunut luonnollisen valinnan kautta: sellaiset ominaisuudet, jotka helpottivat selviytymistä arktisilla alueilla säilyivät ja kehittyivät entistä paremmiksi.  Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää korvia: malamuutin korvien pitää olla pään kokoon verrattuna pienet, paksut ja tiiviisti karvoittuneet; kaikki ominaisuuksia, jotka estävät niiden paleltumisen tuulella ja pakkasella. 

Rodun historian aikana muutamat kokeilunhaluiset yrittivät "parantaa" malamuutin ominaisuuksia antamalla susien astua juoksussa olevia malamuuttinarttuja, mutta kokeilut eivät tuottaneet toivottua tulosta. Malamuutin kuuluu olla avoin ja ihmisille ystävällinen ja nämä ominaisuudet kärsivät  susiristeytyksissä. Myös muun muassa karvapeite ei susiristeytyksillä ollut yhtä hyvä kuin puhtailla koirilla.

Suomessakin jutut näistä koirasusista ovat muutaman kerran ylittäneet uutiskynnyksen, mutta toivottavasti kukaan vastuullinen koiranomistaja ei anna koiriaan moisiin kokeiluihin!!!

Sopiiko malamuutti lapsiperheeseen?

Malamuuteilla on pitkä pinna ja ne yleensä pitävät lasten kanssa leikkimisestä. Malamuutti on kuitenkin koira siinä missä muutkin lajitoverinsa eikä mitään koiraa, pientäkään, saisi koskaan jättää pienen lapsen kanssa kahden. Äkillinen liike tai hauskaksi leikiksi tarkoitettu juoksupyrähdys saattaa herättää koirassa metsästysvaistot ja vahinko voi sattua silmänräpäyksessä. Lapsen kanssa on tärkeä sopia pelisäännöistä ja varmistaa, että lapsi myös noudattaa niitä leikkiessään koiran kanssa. Koiralle on myös voitava osoittaa "oma paikka", jossa se saa olla rauhassa niin halutessaan.

                                       

Malamuutti on vahva koira ja vaikka se olisi hyvin koulutettukin, jokin mielenkiintoinen haju tai vastaantuleva koira saattaa kytkeä sen kuulon pois päältä. Tästä syystä malamuutti ei sovellu pienten lasten ulkoilutettavaksi.

Koiran hankinnan täytyy aina olla koko perheen yhteinen päätös eikä koiraa saa koskaan hankkia lapselle leluksi!!

Molemmille osapuolille mukava ja turvallinen leikki on esimerkiksi piilosleikki: lapselle annetaan käteen koiralle mieluinen makupala  ja kehotetaan menemään piiloon. Aluksi koiran annetaan katsoa, mihin päin lapsi piiloutuu, myöhemmin tehtävää voi vaikeuttaa estämällä koira näkemästä piiloutumissuuntaa. Lapsen ehdittyä piiloon, koiraa kehotetaan etsimään. Löydöstä koira saa makupalan palkinnoksi.

Sopiiko malamuutti kerrostaloon?

Malamuutti voi varmasti elää onnellisen ja täysipainoisen elämän myös kerrostalossa, mutta naapureilla ei elämä ole ennallaan koiran muutettua taloon. Vaikka malamuutit eivät herkästi hauku, ne saavat aikaan sekalaisen joukon muita ääniä, jotka eivät ole naapureiden mielestä mukavaa kuultavaa. Koiran kuulo on huomattavasti parempi kuin ihmisen ja näennäisesti hiljainen talo on koiran mielestä täynnä mekkalointiin yllyttäviä ärsykkeitä.

Malamuutti on energinen rotu, joka kaipaa tekemistä ja jos sille ei sitä omistajan taholta tarjota, se keksii sitä varmasti itsekin. Rivi- tai omakotitalossa koira on yleensä mahdollista laittaa toteuttamaan itseään (eli kaivamaan kukkapenkkejä ylösalaisin tai nurmikkoon  kuoppia) esimerkiksi tarhaan (hyvä vaihtoehto) tai juoksunaruun (ei ollenkaan niin hyvä vaihtoehto..). Kerrostalossa asuva koira kaivaa kuopat paremman paikan puuttuessa sohvaan...

Onko malamuutin turkkia vaikea hoitaa?

Malamuutin karvapeite on kaksinkertainen ja vahva. Ihoon tulevat rikkeymät ja haavaumat voivat vahvan turkin suojassa muhia huomaamatta yllättävän vakaviksi. Erityisesti karvan vaihtumisen aikaan iholle syntyviä ongelmia voi olla vaikea huomata muutenkin pörröisen ja epämääräiseltä näyttävän karvapeitteen suojasta. Tästä syystä malamuutin turkkia on hoidettava säännöllisesti. Turkin pitäisi aina olla ns. auki kammattu mutta  kun sen on kerran tehnyt kunnolla, uusintakäsittely ovat melko helppoa. Malamuutti ei ole trimmattava rotu; se on jopa kiellettyä tassukarvojen siistimistä lukuun ottamatta.

Näyttelyitä varten tehtävä turkin kunnostus onkin sitten jo toinen juttu: Parhaaseen lopputulokseen pääsee laadukkailla turkinhoitoaineilla, huolellisella huuhtelulla ja tehokkaalla kuivaajalla.

Pesty, ihoa myöden märkä malamuutti on arka kylmälle, joten turkin on oltava ehdottomasti kunnolla kuiva, ennen ulkotarhaan laittamista talviaikaan.

Onko malamuuttia vaikea kouluttaa?

Malamuutti on luonteeltaan itsenäinen ja tätä luonteenpiirrettä on valitettavan usein ja virheellisesti pidetty tyhmyytenä. Todellisuudessa malamuutti on erittäin viisas, toki yksilöissä on eroja... Malamuutin kanssa ei kuitenkaan päästä hyviin tuloksiin pakottamalla tai alistamalla vaan koulutuksen pitää enemmänkin perustua lahjontaan ja positiiviseen vahvistamiseen. Mielenkiinnon ylläpitäminen on tärkeää, sillä malamuutti kyllästyy helposti harjoitusten samankaltaisuuteen ja toistoihin. Oikeiden motivointikeinojen löydyttyä malamuutti on ohjaajansa käsissä kuin sulaa vahaa.. ainakin siihen saakka kunnes se kiinnostuu jostain muusta... Sen, minkä malamuutti on joskus oppinut,  se muistaa aina; niin hyvässä kuin pahassa... Niin koulutuksessa kuin jokapäiväisessä elämässä johdonmukaisuus on kaiken A ja O: sen minkä sallit joskus, se on sallittava aina ja sen, minkä haluat joskus kieltää, on oltava aina kiellettyä.

Voiko malamuuttia pitää vapaana?

Malamuutin on korvien asennosta ja sijainnista johtuen mahdollista kääntää korvansa lähes mihin asentoon tahansa ja valitettavasti myös kuulon pois päältä kytkeminen on mahdollista... Eli vaikka malamuutti olisi kuinka hyvin opetettu, se saattaa niin halutessaan lähteä omille teilleen omistajan äänekkäistäkin vastalauseista huolimatta.  Hyvin koulutettu koira kyllä varmasti palaa omistajansa luokse, kunhan on ensin saanut omat tutkimusretkensä tehtyä. On erittäin ikävää jos naapurin kissa tai  kukkapenkki sattuu joutumaan tutkimusretken kohteeksi... Malamuutti on iso ja vaikuttavan näköinen koira ja vaikka sen kuuluu olla ihmisille avoin ja ystävällinen, kaikki eivät sitä tiedä. Huomion arvoista on ajatella asiaa myös toiselta kantilta: Mitä pahaa ajattelemattomat ihmiset saattavat tehdä irti olevalle koiralle...?

Koirapuistot ovat malamuuteillekin oivallisia liikuntapaikkoja, kunhan seura on tarkoin valittua! Vastakkaisen sukupuolen edustajat saavat yleensä ystävällisen vastaanoton, mutta 35 kg ystävällistä malamuuttia voi joillekin pienemmille roduille olla liikaa. On erittäin tärkeää muistaa, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja mikäli saman lauman koirat ulkoilevat koirapuistossa yhdessä, laumavietti voi saada ne tekemään pahaa jälkeä.

Tarvitseeko malamuutti paljon liikuntaa?

Kyllä. Mitään yleisohjetta, kuten "kaksi tuntia ulkoilutusta päivässä" ei kuitenkaan voida antaa, sillä aikuista malamuuttia on lähes mahdoton kävelyttämällä saada väsytettyä. Toki kävelylenkit ovat koiran mielestä erittäin mukavia ja vieraassa ympäristössä ne jopa hieman rasittavat aivokapasiteettia, mutta tunti aurattua kävelytietä kävellen on eri asia kuin tunti reen edessä upottavassa hangessa. Malamuutti on pohjimmiltaan TYÖKOIRA ja sen ominaisuuksia olisi kyettävä rasittamaan monipuolisesti. Yhtä tärkeää kuin fyysinen rasitus on henkisen kapasiteetin rasittaminen: Uusien asioiden opettelu, jäljestys, agility, flyball, koiranäyttelyt ja muut korvien väliä kuluttavat ajanvietteet saavat koiran väsyneeksi tehokkaammin kuin yksikään kävelylenkki. Hyvässä fyysisessä kunnossa oleva ja sopivasti myös aivojumppaa saanut malamuutti on kotioloissa levollinen ja ulkoilukaverina väsymätön. Fyysinen kunto on erittäin tärkeää myös ulkomuotoa arvosteltaessa.

Pärjääkö malamuutti ulkokoirana?

Malamuutin turkki on erittäin sään kestävä eivätkä kovatkaan pakkaset hyvässä fyysisessä kunnossa olevalle aikuisella malamuutille ole ongelma. Pahempia ovat suora auringon paahde tai kostea, tuulinen suojakeli kesken pakkaskauden. Kosteutta ja tuulta vastaan malamuutilla on oltava kuiva koppi ja auringon paistetta vastaan katos tai muu varjoinen paikka ja runsaasti raikasta juomavettä saatavilla.

Vaikka malamuutti asuisi pääasiallisesti ulkona, sen on hyvä päästä sisätiloihinkin seurustelemaan "laumansa" kanssa. Pentuaikana tämä sosiaalistaminen on erittäin tärkeää ja sisäsiisteydenkin opettaminen on mukavampaa kuin aikuiselle koiralle.

Ulkona malamuutilla on hyvä olla jonkinlainen tarha. Se suojaa juoksuaikaista narttua naapuruston "Mopeilta" ja on koirallekin mukavampi kuin juoksulanka. Kokemuksen myötä olemme oppineet, että metallinen juoksuvaijeri on myös erittäin tehokas ukkosen johdatin; onneksi koira ei ollut salaman iskiessä ketjun toisessa päässä kiinni...!

Alma-lehdessä olleessa Muutti-Gallup-juttusarjassa esiteltiin malamuuttien tarhaoloja. Täältä löydät meidän juttumme. Tekstiä on muutettu muutamasta kohdasta vastaamaan tämän hetkistä tilannetta.

Onko malamuuteilla erillistä näyttely- ja käyttölinjaa?

Rotumääritelmän mukainen malamuutti on erinomainen seuralainen niin näyttelykehässä kuin rekiurallakin. Pidemmillä matkoilla tai huonoissa olosuhteissa kevyiden koirien on käytännössä todettu saavan etua "painottomuudestaan" ja kuormanvetokokeiden ja -kisojen voittajana on harvoin nähty yli 40 kg painavia koiria.  Mitään varsinaisia "työkoiria" ei kuitenkaan suunnitelmallisesti jalosteta eikä malamuuteilla ole selkeästi erillisiä näyttely- ja käyttölinjoja, kuten esimerkiksi Siperiahuskyilla.

                                                      TAKAISIN ETUSIVULLE