SOC – SCANDINAVIAN OPEN CHAMPIONSHIP 15.-17.2.2008

Tämän vuoden Pohjoismaiden mestaruuskisat järjestettiin napapiirin pohjoispuolella Ruotsin Kiirunassa. Jokunen vuosi sitten lanseeratun luokkajaon oli tarkoitus kannustaa mukaan myös puhdasrotuisia valjakoita, mutta Suomesta mukaan oli ilmoittautunut vain yksi alaskanmalamuuttivaljakko; loput olivat A-sarjassa kilpailevia risteytyskoiria.

Suomen joukkue koostui sekä vanhoista konkareista että uusista tulokkaista: Pasi Heinonen sekä Jani Hurnasti ajoivat 8S-luokassa, Vesa-Pekka Lehtomäki ja Lena Virta 6S-luokassa, Juha Periaho avoimessa luokassa ja arvokisojen ensikertalaiset Teemu Kaivola ja Marko Vesterinen 4S-luokassa. Huoltojoukoissa olivat niin ikään arvokisoja itsekin kiertänyt Leena Jussila sekä ensikertalaiset Anne Arvola, Risto Ahokas sekä minä eli Virve.

Vaikka varsinainen kilvanajo aloitettiinkin vasta perjantaina, tiimien oli pakko hankkiutua kisapaikalle jo torstaiksi eläinlääkärintarkastusta ja ajajienkokousta varten. Tämä oli muodostua meikäläiselle ongelmaksi; vaikka pomo olikin kiitettävästi saanut soviteltua viikonloppuvapaita työvuorolistoihin niin keskiviikon lähtö ei kalenteriin sopinut. Niinpä piti kehitellä hieman logistiikkaratkaisuja: Teemu starttasi kohti Oulua keskiviikkona töiden jälkeen ja otti sieltä mukaansa Markon sekä muutit Rompun, Siscan ja Wican. Ennestään autossa olivat jo luppakorvat Elmo, Late, Oiva, Olkku, Gringo ja Geena sekä kaikki pitkään viikonloppuun tarvittavat tavarat. Minä hyppäsin Tampereelta Oulun junaan torstaina iltapäivällä ja jatkoimme yhdessä Annen kanssa matkaa Oulusta kohti Kiirunaa iltayhdeksän aikoihin. Matkalla tuli todettua, että Ruotsissa levähdyspaikkojen määrä korvaa laadun ja Tomppa toimii hyvänä taskulamppuna; paljon muuhun siitä ei sitten ollutkaan... 
 

Suomen yksityiskohtaisiin ajajienkokouksiin tottuneille kuskeille naapurimaan suurpiirteisyys oli hieman yllättävää; kisan reittikarttaa tai edes rataselostusta ei ajajienkokouksessa ollut ja kielimuurin vuoksi jotain muutakin taisi mennä ohi korvien mutta muuten järjestelyt kisapaikalla olivat erinomaiset.

Perjantaina aamu valkeni aurinkoisena, pakkasta oli kymmenkunta astetta ja torstaina hurjana puhaltanut tuuli oli hieman laantunut. Suomen joukkueen ja samalla koko kisan ainoan malamuuttivaljakon kuski Marko teki itsestään kertaheitolla Suomen tunnetuimman maajoukkue-edustajan päästyään aamulla paikalla kiertäneiden toimittajien haastatteluun ja sitä myöden Pohjois-Ruotsin uutisiin.

Valjakko herätti muutenkin kisapaikalla todella paljon huomiota tiimiin selvästi mieltyneen kuuluttajan ja erittäin räväköiden lähtöjen ja vauhdikkaiden maaliintulojen ansiosta. Muutenkin Suomen joukkueen esitykset olivat perjantaina erittäin hyviä: Pasi sai muutaman sekunnin etumatkan monivuotiseen kisakumppaniinsa ja viime vuoden 8-koiran luokan maailmanmestariin Norjan Hege Ingebrigtseniin ja Jani ennätti samassa luokassa neljänneksi. Ensimmäistä kertaa arvokisoissa oleva Teemu hämmästytti kaikki kiilaamalla Ruotsin hallitsevan mestarin Maria Mäen rinnalle jaetulle ensimmäiselle sijalle 4-koiran luokassa. V-P oli kuuden koiran luokassa kuudes ja Lena kahdeksas ja Juha avoimessa luokassa 4. Marko teki malamuuttiensa kanssa sen minkä pystyi mutta koska muita valjakoita ei B-luokassa ollut, hän ei päässyt ajamaan sijoituksista.

Lauantaina keli muuttui ennen puoltapäivää ja kova tuuli toi mukanaan vaakasuorassa tuiskuttavan lumen. Pasi jatkoi kuitenkin erinomaisia esityksiään kasvattamalla johtoaan lähes minuuttiin ja Jani jatkoi neljäntenä 2,5 minuuttia Pasin perässä. 4-koiran luokassa Teemu sai nipistettyä 8 sekunnin eron kakkosena edelleen ajaneeseen Mäkeen. V-P ajoi virheettömästi ja sai 6-koiran luokassa päivän toiseksi nopeimman ajan, jolla kokonaissijoitus parani viidenneksi. Lena ajoi yhteen uralle pysähtyneiden moottorikelkkailijoiden kanssa ja sijoitus putosi muutaman sijan. Myös Juhalla oli ongelmia ja sijoitus heikkeni. Markon malamuutit puskivat eteenpäin myrskystä välittämättä ja Marko jopa ohitti kaksi SH-valjakkoa eikä hävinnyt kolmanneksi ajaneelle SH-valjakolle kuin muutaman minuutin.  Iltapäivällä, kun kaikki luokat oli ajettu, keli alkoi seljetä...       

Sunnuntai olikin sitten kelin puolesta kuin suoraan elokuvista. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, pakkasta oli vain muutama aste ja tuulikin oli taas tyyntynyt ja asetelmat ennen päivän kisoja olivat huippujännittävät: Pasi ja Teemu olivat hienoisessa johdossa ja V-P hyvissä takaa-ajoasemissa. Pienikin oma tai muiden virhe saattoi vielä muuttaa sijoituksia. Monelle kotimaan kaksipäiväisiin kisoihin tottuneelle koiralle kolmas kisapäivä oli uutta ja mukana olleiden nuorten koirien kunto oli vielä arvoitus. Pasi päätti jättää kaksi tiimistään varikolle ja starttasi vain kuudella koiralla. Vauhtia riitti koiramäärän vähentymisestä huolimatta ja Pasi löi ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen Hege Ingebrigtsenin ja voitti samalla 8k-luokan Pohjoismaiden mestaruuden. Myös Teemun nelikko oli edelleen tarmoa täynnä ja vaikka kuski itse olikin flunssan takia puolikuntoinen, valjakko ennätti maaliin jopa perjantaita tiukemmassa ajassa ja toi Suomelle kisojen toisen kultamitalin. Jani törmäsi matkalla hiihtäjän kanssa uralla olleeseen samojediin mutta kohtaaminen ei vaikuttanut lopulliseen sijoitukseen ja hän ajoi neljänneksi. Myös Juha paranteli asemiaan sunnuntaina ja päätti kisan neljänteen sijaan. V-Pn sijoitus ei hyvästä ajosta huolimatta parantunut ja lopullinen sijoitus oli 5. Lena ajoi viimeisenä päivänä vain viidellä koiralla ja sijoitus oli lopulta 9.

Kisajärjestäjä oli todella panostanut myös palkintoihin ja kaikki osallistujat saivat kotiin viemisiä; osa jopa sylintäydeltä. 

Näin ensikertalaiselle, vaikkakin vain huoltajana mukana olleelle, kisat olivat hieno kokemus ja mieleenpainuvaa oli erityisesti yhteistyö Suomen joukkueen jäsenten välillä ja reilu kilpailuhenki kaikkien osallistujien kesken.  Jäiseen alkutalveen ja lämpöasteisiin alistuneille Etelä-Suomalaisille kisapaikan erittäin hyvin tehdyt urat ja kirpeä pakkaskeli olivat mukavaa vaihtelua ja olisivat jo sinällään olleet hyvä syy lähteä kisaamaan. Kiitos kaikille mukana olleille seurasta ja avusta!

Kuvassa Suomen maajoukkue: vas. Leena Jussila, Leena Virta, Juha Periaho, Jani Hurnasti, Marko Vesterinen, Pasi Heinonen, Vesa-Pekka Lehtomäki ja Teemu Kaivola

        EUROOPANMESTARUUSKILPAILUT 29.2.-2.3.2008

Myös Euroopanmestaruuskilpailut järjestettiin tänä vuonna Ruotsissa, tosin SOCia hiukan etelämpänä Skellefteåssa. Kilpailupaikkana oli paikallinen hiihtokeskus leirintäalueineen ja kisajärjestelyt olivat torstaina jo hyvällä mallilla. Illalla järjestettiin juhlava kilpailujen avaus lippuineen, puheineen ja musiikkiesityksineen. Tunnelma oli hieno...

Perjantaina kisat alkoivat 8S-luokalla. Tässä luokassa ajoivat Suomen joukkueesta Pasi Heinonen sekä Jani Hurnasti. Pasi jatkoi siitä mihin SOCissa jäi ja kiilasi kisan kärkeen. Janin kohtaloksi koitui radan varressa ollut puu; suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin. Tällä liukkaalla, erittäin mutkaisella ja vaikeasti hallittavalla radalla osa alamäistä oli niin yllättäviä ja jyrkkiä, että valjakon johtajat katosivat ajoittain kuskin näkyvistä ja mäkien alla olleet tiukat käännökset vaativat sekä kuskeilta että koirilta tarkkuutta.

Myös avoimessa luokassa oli kaksi suomalaisedustajaa, Laitisen Ari ja Periahon Juha. Suomalaiset laittoivat radalla kirjaimellisesti "hynttyyt yhteen" kun valjakot sekosivat toisiinsa osuudella, jossa vastaantulevia valjakoita erottivat vain matalat puiset ratamerkit. Sotku vei molemmilta niin paljon aikaa, että kärki ennätti karata.
Isojen luokkien ja keskipitkänmatkalaisten jälkeen radalle päästettiin hiihtäjät. Yhdistetyn kisassa suomalaisten mainetta pitivät yllä Viitahalmeen Marko ja Jope. Pulkkaosuus meni erinomaisesti ja vaihdon sujuvuus yllätti jopa kisajärjestäjät (ainakin mitä oli tulkittavissa kiihkeästä puhelinliikenteestä ja ahkion kiinnityssysteemin tarkasta tutkailusta... ), mutta naruosuudella kova vauhti kostautui ja Jope hyytyi hieman ennen maalia. 
Ajon pikkuluokat (=4S & 6S sekä juniorit) alkoivat vasta iltapäivällä. Teemu starttasi matkaan viidentenä ja Virran Leena muutaman pykälän kauempaa. Teemu ajoi tähänastisen uransa vaativimman kilpailupäivän ja oli maalissa sitä mieltä, että aivan limiitillä mentiin ja ihme että selvittiin yhtenä kappaleena maaliin... Sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen kuitenkin hienosti viides.
6S-luokassa ajanut V-P Lehtomäki sen sijaan tuntui oikein nauttivan mutkaisen ja hankalan radan haasteista ja ajoi upean ajan, joka riitti kakkostilaan.

Lauantaina kisat jatkuivat samalla luokkajärjestyksellä ja Pasi päästettiin avaamaan uraa. Yöllä satanut lumi hidasti huomattavasti nopeuksia ja teki radasta helpomman ajaa. Pasi jatkoi hienoja esityksiä ja piti kärkisijan.

Hiihdon puolella oli lauantaina paljon jännitettävää. Suomalaisten uurastuksen aloitti juniori Katri Loukusa Osmo Hakosalon omistaman Glükn kanssa ja he tekivätkin erinomaista jälkeä saavuttaen suomalaisten ensimmäisen mitalin sijoituttuaan pronssille.

Naisten kisassa nähtiinkin sitten todellinen yllätysmitalisti, kun Viitahalmeen Maria vei pronssin monen ennakkosuosikin nenän edestä. Hienoa Maria!!!

Teemun kisat sujuivat perjantaita paremmin, vaikkakin radalla ollut alikulkutunneli oli Oivalle vieläkin järkytys. Sijoitus päivän jälkeen edelleen 5. vaikka aika olikin päivän kolmanneksi nopein.
6S-luokassa hallitseva maailmanmestari Ruotsin Niklas Dirland piti paikkansa ja kiitteli koiriaan persoonalliseen tapaansa suorituksensa jälkeen. V-P ajoi hyvin, mutta joutui taipumaan yhden sijan.
Viitahalmeen Markolla oli iltapäivällä kisojen jälkeen vielä niin paljon ylimääräräistä energiaa, että hän halusi "ulkoiluttaa" myös varakoira Gringoa ja seuraneiti Geenaa. Siihen nähden, ettei Gringo ollut koskaan ennen suksia nähnytkään homma toimi erinomaisesti eikä 5 km lenkki kauan kestänyt. 

Lauantai-iltana lähes koko kisaporukka osallistui Musher Dinnerille, joka ylitti kaikki odotukset; Scandic Hotellin keittiömestari tiesi millä nälkäinen valjakkourheilujoukko saadaan tyytyväiseksi ja viimeistään jälkiruokapöydässä homma karkasi kaikilta käsistä... : )
Illallisen yhteydessä jaettiin myös mitalit päivällä ansioituneille hiihtäjille. Suomen Maria Viitahalme ja Katri Loukusa saivat mitalinsa juhlavissa mutta tosin aika trooppisissa tunnelmissa.

Sunnuntaina kaikki alkoi taas alusta: Pasi starttasi matkaan vain muutaman sekunnin turvin ennen kakkosena ollutta hallitsevaa maailmanmestaria Norjan Hege Ingebrigtseniä.

Väliajassa Pasi oli aavistuksen Hegeä jopa jäljessä mutta lopun hurja vauhti toi hänelle Euroopanmestaruuden!!!!

Laitisen Ari jatkoi urakkaansa avoimessa luokassa, mutta kärki oli karannut liian kauas. Sijoitus lopulta 8.

Hiihtopuolella oli sunnuntaina vuorossa viestit. Viitahalmeen Marko hiihti Jopen kanssa Suomen avausosuuden ja lähtö oli melko hurjaa katsottavaa. Ensimmäisen mäen ruuhkassa pahin sitten tapahtui ja Marko jäi kolareiden takia joukon hännille. Upea hiihto ja Jopen käsittämätön ohittamistahto toivat heidät kuitenkin vaihtoon neljänsinä; matkalle oli mahtunut muutama kaatuminen, monen monta ohitusta ja kärjessäkin menoa... Vaihto sujui kommelluksitta ja kakkosena radalle lähti Marika Tiiperi ja kolmantena Esa Moilanen. Esa lähetti (pienten vaihto-askel-hyppy-kuvioiden jälkeen) ankkuriosuudelle Maija Nivalan. Joukkueen esitys riitti viidenteen sijaan, mutta EM-kisojen sääntöjen mukaisesti he saivat kuitenkin pronssia (kahta Ruotsin "kakkosjoukkuetta" ei huomioitu mitaleja jaettaessa).

Teemu ajoi viimeisenä päivänä erinomaisesti, mutta alikulkutunneli ja siitä aiheutuneet liinasotkut veivät kallisarvoisia sekunteja ja sijoitus oli lopulta neljäs. Alla Heinosen Pasin / Jussilan Leenan kuvaama upea kuvasarja radan viimeisestä mutkasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita... : )  

V-P piti sunnuntain tiukassa taistelussa paikkansa ja voitti EM-pronssia.

Palkintojenjakoseremoniat olivat hienot, mutta hämärässä otetuista kuvista tuli vähän liiankin "hämäriä".

                                            Onnittelut vielä kaikille mitalisteille!!! 

                                                           Takaisin / Back