MARRASKUUN TREENEJÄ...

Marraskuun puolivälissä oli Jämillä ns. Pirkanmaan kokoontumisajot, joihin oli kuuluteltu mukaan lähitienoiden malamuutteja. Osanotto painottui lopulta aika lailla muihin rotuihin, vaikka muutama malamuuttikin Jämin erinomaisilla urilla nähtiin. Teemu ajoi heti alkuun luppakorvilla niille vierasta rataa ja oli hienoa katsella mönkijän päältä johtajakoirien työskentelyä: reilun kahdenkympin vauhdista ne kääntyivät risteileviä teitä vilisevällä uralla aina virheittä pyydettyyn suuntaan.. pieni vauhdin muutos ja oikein ajoitettu käsky ja Late ja Olkku johtivat joukkoa ongelmitta... Pyöräkoirat luottavat sokeasti johtajien toimintaan ja tuskin ne oikeastikaan paljon pystyvät maisemia ihailemaan; ainakin Oivan naama oli melkoisessa sotkussa lenkin jälkeen.

                        

Kirsimarja ja Ari kasasivat oman mix-tiiminsä; tosin puhdasrotuisista koirista. Johtajina muutit Poke ja Tuike, vauhtiparissa yksinään sh Ansa ja pyöräparissa jämtit Mörri ja Heta.
Wican kunto ja into olivat tiukan tarkkailun alla, kun se veti yksinään vajaan vitosen lenkin. Sitkeästi se kuitenkin teki töitä eikä Rantapirtin kärrykisoissa olleesta jumittamisesta ollut tietoakaan.. Varikolla oli sillä välillä jo viritelty makkaranpaistonuotio eikä pieni vesisade haitannut ketään.

      

Viikolla tuli sitten väliaikainen talvi meillekin ja oli hienoa päästä ajamaan ensimmäistä kertaa lumille. Reelläkin olisi varmaan päässyt, mutta kulkupeliksi valikoitui silti vielä kickbike. Kympin lenkki Wican kanssa pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa oli oikein onnistunut.
Viikonlopuksi suuntasimme taas Jämille. Talvi oli tullut sinnekin mutta uralle ei ollut vielä reellä asiaa. Kirsimarja kävi tutustumassa uriin Teemun ja luppakorvien kanssa...

              

.. Ja starttasi sitten itse matkaan Poken ja Tuiken kanssa. Pohja oli paikoin liukas jäätyneiden vesilätäköiden vuoksi, mutta reissu oli silti mennyt hyvin.

                              

Wiccakin lähti matkaan innokkaasti, vaikka pöperöinen lumi olikin alkuun paha vastus. Reilu kympin lenkki reipasta vauhtia mukavissa maisemissa. Kyllä sitä hullumminkin olisi voinut aikaansa viettää...

                       

Illan vietimme Vennisten luona syöden ja saunoen. Kiitos vieraanvaraisuudesta!
Aamulla suuntasimme takaisin Jämille. Arto ja Birgitta ajoivat siperialaisillaan ja Teemu juoksutti Kiiran kanssa luppia.

                                  

Wiccakin pääsi taas hommiin eikä edellisen päivän lenkki tuntunut pahemmin tassuissa painavan. Vauhtia riitti vielä hyvin hieman vajaat 10 km myöhemminkin...

         

Viikolla tulikin sitten se viheliäinen vesisade ja veti kaikki paikat jäätikölle. Ajokelejä odotellessa oli hyvää aikaa huoltaa varusteita. Jostain syystä Welhon mielestä pesukoneeseen pääsyä odottelevat valjaat olivat vastustamattomia... : )

             

Vesisateen myötä tulivat sitten myös Virvelle mahatauti ja flunssa.. Sunnuntaina vointi alkoi kuitenkin jo olla sellainen, että neljän seinän sisällä oleilu alkoi ahdistaa ja kun Wicallakin tuntui virtaa riittävän, Orivedelle suuntautunut luppien juoksutusreissu sai aika koomisen lopun: 250kg mönkijä ja yksi 30kg koira... Hieman Virveä arvelutti kuinka hommassa tulee käymään, kun oma kokemus mönkkärillä ajosta on rajoittunut menoon ilman koiria, mutta Wicalla oli junnuajalta sen verran kokemusta mönkijän edessä juoksemisesta, että se veti koko matkan sen kummemmin kulkupeliä vilkuilematta. Menokin oli aika vauhdikasta... Tätä voisi kokeilla toistekin...